Roger Mooren surmansyöksy

Siihen onnelliseen aikaan, kun minulla oli seitsemän elokuvan sopimus MGM:n kanssa, minut kutsuttiin kerran studion johtajan Dore Scharyn toimistoon. Hän ilmoitti, että saisin pääosan elokuvassa Kruunu ja miekka ja että vastanäyttelijänäni olisi Lana Turner, yksi alan suurimmista tähdistä. Leijailin pää pilvissä takaisin studioon, jossa kuvattiin historiallista hömppäelokuvaa Kuninkaan varas.

Vuorossa oli kohtaus, jossa roolihahmoni Jackin oli määrä paeta Lontoon Towerista ja kiivetä kellotorniin. Vähän ennen tornin huippua porrasaskelma pettäisi allani ja jäisin roikkumaan yhden käden varassa 20 metriä studion lattian yläpuolelle.

Ajatuskin puistatti, mutta saisin sentään käyttää valjaita. Erikoistehostemiehet päättivät testata niitä pompottamalla minua niiden varassa puolitoista metriä ylös ja alas. Se oli niin kovaa höykytystä kiveksilleni, että minulla oli pian niin sanotusti tippa linssissä.

Kun nöyryyttävä retuutus vihdoin päättyi ja minut laskettiin alas, ohjaaja Robert ”Pop” Leonard ilmoitti, että kohtaus kuvattaisiin heti seuraavana aamuna.

Illalla etsiskelin alapäästäni mustelmia, mutta iloksenne voin kertoa, ettei sellaisia löytynyt. Paatuneena pelkurina kammoksuin kuitenkin jo koko kohtausta varsinkin kun tiesin, että edessä olisi tuskallisia hetkiä, vaikka valjaat toimisivatkin.

Uni tuli myöhään ja toi painajaisia tullessaan. Otsikot vilahtelivat silmissäni: ”Nuoren brittinäyttelijän surmansyöksy tähteyden kynnyksellä.”

En muista matkaa studiolle enkä maskeerausta, mutta sen muistan, miten kävelin studioon polvet tutisten ja katselin Everestin korkuista tornia edessäni. Valomiehet järjestelivät kovalla tohinalla viimeisen leposijani valaistusta. Se oli ylivoimaisesti elämäni pahin päivä.

Ohjaaja alkoi kavuta kameran taakse. Kesken kaiken hän kuitenkin pysähtyi.

”Unohdetaan koko juttu. Kohtaus on liian vaarallinen eikä edes kovin tärkeä”, hän sanoi tyynesti. ”Siirretään kamera tuonne.”

Menin Pop Leonardin luokse ja halasin häntä kiitokseksi henkeni säästämisestä myöhempää tähteyttä ja jälkipolvia varten.

Pelko oli vaihtunut riemuksi. Päätin, että päivä olikin elämäni paras.