Previous slide
Next slide

Näin rakkaus kestää – tunnista yleiset väärinkäsitykset!

rakkaus
Facebook
Twitter
WhatsApp
Pinterest
Email
Tulosta
Kirjoittanut: Charlotte Anderse
Yhdessä pysymisen salaisuus ei ehkä ole sellainen kuin luulit.

Analyysit ja tutkimusaineistot eivät ehkä kuulosta parhaalta tavalta ottaa selvää romantiikan saloista, mutta John Gottman on tutkinut parisuhteiden matematiikkaa jo yli neljäkymmentä vuotta.

Hän on analysoinut parisuhteiden sanallista ja sanatonta viestintää ”Rakkauslaboratoriossaan” Washingtonin yliopistossa Luoteis-Yhdysvaltojen Seattlessa sekä seurannut pareja vuosia selvittääkseen, onko heidän suhteensa kestänyt.

Yli kahdensadan julkaistun artikkelin jälkeen hän sanoo pystyvänsä päättelemään parisuhteiden keston 94 prosentin todennäköisyydellä.

Psychology Today -lehti on nimittänyt Gottmania ”Rakkauden Einsteiniksi”. Hän on ollut naimisissa tutkijavaimonsa Julie Gottmanin kanssa 30 vuotta.

Pariskunta on myös työpari, ja nykyään he opettavat yhdessä muita parisuhdeterapeutteja tunnistamaan yleisimpiä rakkauteen liittyviä väärinkäsityksiä, joita ovat havainneet tutkimuksissaan Rakkauslaboratoriossa. 

Myytti: Avioliiton tulisi olla reilu

Parit, jotka ajattelevat, että kaiken täytyy mennä tasan, ovat yleensä pahassa pulassa. ”Me alamme pitää lukua tunteistamme vasta silloin, kun parisuhteessa on jotain pielessä”, John sanoo.

Hän lainaa vuoden 1977 tutkimusta, jossa psykologi ja tutkija Bernard Murstein ensimmäisenä selvitti, että vastavuoroisuusajattelu on merkki ongelmallisesta parisuhteesta onnellisen parisuhteen sijaan, koska se kertoo alhaisesta luottamustasosta.

”Olemme selvittäneet tutkimuksissamme, että parhaat avioliitot ovat ne, joissa osapuolet panostavat puolisonsa hyvinvointiin oman hyvinvointinsa sijaan”, sanoo Julie. Itsekkäistä syistä pidetyt neuvottelut eivät toimi.

Onnellisimmat parit antavat toiselle ilman, että odottavat mitään vastineeksi, koska he luottavat siihen, että puoliso toimii heidän molempien hyväksi.

Myytti: Puolisosi ei ole ajatustenlukija

Älkää ymmärtäkö väärin: avoin kommunikointi on olennainen osa onnellista parisuhdetta. Gottmanit ovat kuitenkin selvittäneet, että menestyvissä parisuhteissa osapuolet osaavat paremmin vastata toisen hienovaraisiinkin huomion, tuen ja empatian tarpeisiin sekä mielenkiintoihin. Vaikka vain kääntymällä pois tv:n äärestä vastatakseen puolison jutusteluun.

Yhdessä Johnin tekemässä tutkimuksessa onnettomilla parisuhteilla havaittiin yhteys aviomiehien puutteelliseen kykyyn lukea vaimojensa sanattomia vihjeitä.

Myytti: Huutoriidat johtavat avioeroon

”Äänekkäät” ovat Gottmanien mukaan yksi kolmesta ”onnellisen vakaasta” suhderyhmästä. (Jos tahdotte tietää, ne kaksi muuta ovat ”perustelijat” ja ”konfliktin välttäjät”.)

Itse asiassa keskiverrossa onnellisen vakaassa parisuhteessa positiivisten reaktioiden suhde negatiivisiin ristiriitatilanteiden aikana on 5:1, eli heillä on viisi kertaa enemmän positiivisia tunteita negatiivisiin verrattuna – jopa riidellessä. Tämä on Johnin mukaan merkki terveestä parisuhteesta.

Sitä vastoin avioeroon johtavissa avioliitoissa sama suhde on 0,8:1 eli positiivisia tunteita on paljon vähemmän jokaista negatiivista vuorovaikutusta kohden. Ero onnelliseen parisuhteeseen on se, että onnelliset parit pystyvät tasoittamaan riitoja naurulla ja hauskanpidolla: neutraaleissa olosuhteissa positiivisten ja negatiivisten tunteiden suhde on 20:1.

John huomauttaa, että jokaisella suhderyhmällä on hyvät ja huonot puolensa.

”Konfliktin välttäjät elävät hyvin rauhallista elämää, mutta toisaalta voivat päätyä elämään toisistaan hyvin etäistä rinnakkaiseloa”, hän sanoo.

”Toisaalta taas paljon riitelevät intohimoiset parit saattavat päätyä kinastelemaan jatkuvasti.” 

Myytti: Puhukaa asiat läpi, kunnes löydätte yhteisen sävelen

Johnin tutkimuksen mukaan 69 prosenttia avioliitto-ongelmista käsitellään vuorovaikutteisen keskustelun kautta sen sijaan, että niille löytyisi varma ratkaisu.

”Yleisen harhaluulon mukaan konfliktin välttely on pahasta, mutta monet ovat todenneet toimivaksi käytännöksi sen hyväksymisen, että asioista ollaan eri mieltä”, sanoo John.

Useimmat erimielisyydet johtuvat yksilöllisistä eroista puolisoiden välillä, joten konfliktia ei edes pystytä ratkaisemaan. Tärkeintä on välttää umpikujaa, jossa riita ei pääse etenemään ollenkaan. Näiden ongelmien syynä on Gottmanien mukaan osapuolten ydinerot: jokin olennainen osa puolison uskontoa, historiaa tai persoonallisuutta, oli se sitten vaalittu arvo tai vielä toteutumaton unelma.

Esimerkiksi talousasioista riitely ei välttämättä johdu ainoastaan rahasta, vaan rahan, vallan, vapauden ja turvallisuuden merkityksistä. Päämääränä on ymmärtää, että keskustelu toisistaan eroavista näkökulmista on paljon tärkeämpää kuin ratkaisujen hakeminen pitkäaikaisiin erimielisyyksiin.

Gottmanit suosittelevat etsimään keinoja kunnioittaa toisen pyrkimyksiä ja ydintarpeita kulloisessakin tilanteessa. 

Myytti: Sukupuolierot aiheuttavat jättiriitoja

Miehet eivät ole Marsista eivätkä naiset Venuksesta; olemme kaikki Maasta. Tutkimusten mukaan ”miehet ovat yhtä tunteellisia kuin naiset”, sanoo Julie.

”Samoin joillekin naisille kielteisten tunteiden ilmaiseminen on todella vaikeaa, mikä tasapainottaa tilannetta. Sukupuolien välillä on paljon enemmän yhteneväisyyksiä kuin yleisesti uskotaan.”

Vuonna 1998 tehty tutkimus kognitiosta ja tunteista selvitti, että kun naiset arvioivat elämäänsä pitkällä aikavälillä, he raportoivat suurempaa emotionaalisuutta kuin miehet. Mutta kun tutkimukseen osallistujat arvioivat tunteitaan hetki kerrallaan, sukupuolten väliset erot olivat hyvin pieniä.

Myytti: Jokainen toistaa vanhempiensa virheet

Lapsuuden negatiivisten kokemusten käsittely on paljon tärkeämpää kuin se, onko niitä vai ei.

”Kukaan ei selviä lapsuudesta ilman joitain ikäviä kokemuksia, mutta se ei välttämättä johda huonoon parisuhteeseen”, John sanoo.

Los Angelesin Kalifornian yliopiston psykologi Tom Bradbury kutsuu näitä lapsuuden kokemuksia ”kestäviksi alt­tiuksiksi”. Tietyt sanat tai teot saattavat tuoda esiin vanhoja tuntemuksia ja saada aikaan negatiivisia reaktioita. Var­mistakaa puolisosi kanssa, että te molemmat ymmärrätte, mitkä asiat nostavat näitä tunteita pintaan, ja yrittäkää olla osumatta näihin ärsykkeisiin.

Menneisyyden olosuhteet saattavat myös aiheuttaa niin kutsuttua projektiivista identifikaatiota. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jokin katkera asia lapsuudesta liitetään puolisoon.

Jos sinulla esimerkiksi on ollut etäinen ja kylmä vanhempi, saatat olettaa myös puolisosi olevan sellainen. Sen sijaan, että syytät läheisiäsi, selitä, mitä tunteita tietyt ärsykkeet sinussa herättävät, jotta he voivat auttaa sinua pääsemään niiden yli.

Kuuntele tarkkaan, ja muistuta itseäsi siitä, että mitään yleistä, oikeaa, totuutta ei ole olemassakaan.
 

Myytti: Vastakohdat täydentävät toisiaan

Ajatus siitä, että puolison vahvuudet korvaavat omat heikkoudet ja toisin päin kuulostaa hyvältä, mutta Gottmanien tutkimukset eivät ole löytäneet sille perusteita. Lisäksi Johnin analyysi osoittaa, että samanlaiset uskomukset eivät vaikuta tai takaa parin mahdollista onnellisuutta.

”Suurin avioeroa enteilevä yhteensopimattomuus parien välillä johtuu siitä, miten suhteen osapuolet reagoivat tunteiden ilmaisuun”, John sanoo.

Esimeriksi jos toinen haluaa puhua vihan ja surun tunteista, ja toinen uskoo, että negatiiviset tunteet tulisi pitää sisällään, molemmat saattavat pian alkaa vihata toisiaan.

Gottmanit haluavat muistuttaa, että riidellessä on helpompaa siirtyä epäsovusta yhteiseen ymmärrykseen silloin, kun suhde tuntuu turvalliselta ja toinen osapuoli osoittaa selvää mielenkiintoa puolison käytöksen syihin. 

Lue lisää: 

12 tapaa viestiä rakkaudesta

Kuusi tapaa löytää onni

28 pariskuntaa paljastaa, miten he löysivät sen ”oikean”