Liikenne - näin tunteet vaikuttavat atuolla ajamiseen

Näin tunteet vaikuttavat autolla ajamiseen

Luo: 10/15/2018 - 12:48

Hampurissa asuva liikennepsykologi Jörg-Michael Sohn kertoo, miksi ihmistä ei ole tehty ajamaan autoa ja miksi matkanteko sujuu paremmin hidastamalla vauhtia. Sohn on työskennellyt yli 30 vuotta ajolupansa menettäneiden kuljettajien parissa.

liikenne
Kuva: 
Thinkstock

Miksi ruuhkassa tuntuu aina siltä, että on väärällä kaistalla ja toinen kaista olisi nopeampi?

Koska silloin seuraa tarkasti, kuinka muut menevät edelle. Kun itse ohittaa jonkun, asiaa ei huomaa. En vaihda jonoa edes tavaratalon kassalla, sillä kokemukseni sanoo, ettei se keskimäärin kannata. Moottoritiellä ohittaminenkaan harvoin kannattaa.

Minkä takia?

Yliarvioimme suuremman nopeuden tuoman ajansäästön rajusti. Kerron lempiesimerkkini: Ajat moottoritiellä ja ohitat kuorma-auton. Sadan kilometrin jälkeen pysähdyt levähdyspaikalle. Kahden minuutin kuluttua kuorma-auto ajaa ohitse, ja mietit: sen on täytynyt tulla lentäen.

Mistä tämä vaikutelma syntyy?

Ihmistä ei ole tehty ajamaan autolla vaan kulkemaan kävelyvauhtia. Se vastaa meihin ohjelmoitua kuljetun matkan ja ajansäästön suhdetta. Jos kävelet neljän kilometrin tuntivauhtia, saat kilometrin etumatkan varttitunnissa. Autolla 120 kilometrin tuntivauhtia ajettaessa kilometriä vastaa kuitenkin vain 30 sekuntia. Olet siis pari kilometriä edellä mutta vain kaksi tai kolme minuuttia nopeampi.

Varttitunnin köllöttely sohvalla on ihanaa. Miksi ruuhkassa vietetyt 15 minuuttia tuntuvat niin tuskallisilta?

ILMOITUS, SISÄLTÖ JATKUU ALLA
ILMOITUS PÄÄTTYY

Yhdistämme ajamisen kiireeseen. Mielestäni ongelma on sanassa Automobil, joka tarkoittaa itsestään liikkuvaa. Se sisältää lupauksen, että voin milloin vain halutessani siirtyä paikasta A paikkaan B. Ihan kuin mainoksissa, joissa autot liukuvat autioiden ja autottomien maisemien läpi. Se on täysin absurdia, koska yksilöllä ei ole enää suurta vaikutusvaltaa. Etenemisemme riippuu muiden autoilijoiden päätöksistä. Todenmukainen tilanne on tämä: seison ruuhkassa, en löydä parkkipaikkaa ja kiroan.
 

Rauhaa rakastava lähimmäinenkin muuttuu ratissa aggressiiviseksi, kun toinen tööttää tai etuilee. Miksi? 

Ensinnäkin pidämme autoa persoonamme jatkeena. Tällaisessa tilanteessa otamme asian henkilökohtaisesti. Toinen näkökohta on puutteellinen viestintä. Kun joku ajaa marketissa ostoskärryillä kantapäillesi, käännyt katsomaan ympärillesi ja toinen pyytää anteeksi. Autossa ei voi reagoida suoraan, ja signaalit ovat usein harhaanjohtavia. Kädenheilautus voi tarkoittaa yhtä lailla ”Kiitos, hyvää matkaa” kuin ”Piru vie, miksi et päästänyt ohi”.

Miten liikenteessä voi pysyä rauhallisena?

On hyödyllistä ajatella, ettemme reagoi muiden käytökseen vaan omaan tulkintaamme heidän motiiveistaan. Siksi meidän ei pitäisi heti huutaa ”Miksi tuo tekee noin?” vaan miettiä, onko toisella hyvä syy toimintaansa. 
Ohi ajavaa autoa saattaa ohjata aloitteleva kuljettaja kädet jännityksestä märkinä. Hän on ehkä ensimmäistä kertaa yksin moottoritiellä ja ohittaa siksi etanan vauhdilla. Kun hän palaa takaisin oikeanpuoleiselle kaistalle, kannattaa ajatella: ”Onnistui!”

Onko jotakin, mitä jokainen voi tehdä liikenteen sujuvoittamiseksi?

Lakkaa tavoittelemasta lyhyen aikavälin hyötyjä. Älä aja risteykseen, joka on täynnä autoja, vaikka muut tekisivät niin. Yhden ihmisen saama lyhytaikainen hyöty pahentaa ruuhkaa. Toimi tällaisessa tilanteessa näennäisen irrationaalisesti: jätä välejä ja toivo, että muut seuraavat esimerkkiä. Tämä on vaikea mutta mielekäs harjoitus. Jos kaikki jatkuvasti venyttävät rajoja, pidemmän päälle mikään ei toimi. 

Kannatatteko moottoriteiden nopeusrajoituksia?

Kyllä. Liikenne etenee sujuvammin, kun nopeus jakaantuu tasaisesti. Jos joku ajaa liian kovaa tai hiljaa, koko järjestelmä romahtaa. On olemassa hieno käsite Stau aus dem Nichts, tyhjästä ilmestyvä ruuhka. Jos tiheässä liikenteessä yksikin autoilija jarruttaa nopeasti ja sen jälkeen kiihdyttää, häiriö leviää taaksepäin ja kymmenen kilometrin päässä kaikki joutuvat pysähtymään. Nopeusrajoitus minimoi ajanhukan ja onnettomuudet.

Muuttuvatko ihmisten ajotavat oikeasti, kun he istuvat suuremman auton ratin taakse?

Kyllä. Aiheesta tehtiin tutkimus, jota ei koskaan julkaistu. Sen mukaan vähiten onnettomuusalttiit autot ovat pieniä. Niissä tuntee itsensä haavoittuvaksi, kun taas isoissa autoissa tuntuu kuin olisi panssarivaunussa. Niinpä ihmiset ottavat enemmän riskejä: minulla on iso auto ja lupa tehdä niin.

Ihmiset siis ajavat kovempaa?

Kyse on siitä, että arvioimme nopeutta enemmän korvilla kuin silmillä. Jos ajaa rättisitikalla 120 kilometrin tuntivauhtia, tuntuu kuin lähtisi lentoon. Uudessa mersussa vain liukuu eteenpäin. Ilman tietoisia vastatoimia ajamme hiljaisilla autoilla kovempaa kuin äänekkäillä.

Ja päädymme lopulta vastaanotollenne. Keitä asiakkaanne ovat?

Jos alkoholi jätetään pois laskuista, ryhmiä on neljä. Aloittelevat kuljettajat luulevat puolen vuoden jälkeen hallitsevansa kaikki tilanteet, mikä ei luonnollisesti pidä paikkaansa. Sitten ovat menestyvät liike-elämän ihmiset, joilla on iso auto ja jotka ajavat paljon mutta eivät ole toistaiseksi joutuneet onnettomuuteen. Heillä on ongelmia omien taitojensa yliarvioinnin ja ylimielisyyden kanssa. Lisäksi on elämässään epäonnistuneita, jotka eivät oikein menesty työelämässä ja päätyvät käyttäytymään kaoottisesti koska eivät kykene hahmottamaan toimintaansa. Viimeisenä ovat ne, joita kutsun isoiksi vauvoiksi: parikymppisiä, joilla ei ole koulutusta, omaa asuntoa tai tyttöystävää. Heillä on vain autonsa. Koko heidän libidonsa on autossa.

Ovatko autoilijat muuttuneet viimeisten 30 vuoden aikana?

Kyllä. Vanhemmat ihmiset ovat sukupolvea, joka on kokenut autoilun kultakauden. Paikasta A paikkaan B pääsi aina samassa ajassa. Nykypäivänä kadut ovat täydempiä ja nopeusjakauma hyvin erilainen. Enää ei olla hyviä arvioimaan. Ja kaikkien on vaikea mukautua siihen, sillä arvioimme aikaa muistissamme olevien maksimaalisten mahdollisuuksien pohjalta. Lähdemme siitä, että voimme edelleen taittaa tutun matkan yhtä nopeasti. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Mitä neuvoja annatte rennompaan ajamiseen lomalla?

Klassisen ”vastasyklisen ajamisen” (ruuhkahuippujen välttelyn) lisäksi asenne on tärkeä. Teroita itsellesi, että loma alkaa kun lähdet kotoa eikä silloin, kun saavut päämäärään. Silloin et kaahaa niin pahasti. Kannattaa taivuttaa istuimen selkänojaa hieman taaksepäin, jotta tunnelma olisi olohuonemainen työilmapiirin sijaan. Valitse mieluummin rauhallista kuin kiihdyttävää musiikkia.

Entä miten toimia, kun jää ruuhkaan jumiin?

Se on eittämättä typerä tilanne. Hammaslääkärissä olen tottunut toistelemaan: ”Olen rento, puudutus vaikuttaa, ei satu, olen rento…” Se toimii itsesuggestiona melko hyvin. Jos ei anna kirjaimellisesti kuumentuneen kesätunnelman vaikuttaa itseensä, saa itsenäisyyttä. Kun saavut määränpäähän, ajattele näin: ”En päässyt perille nopeammin, mutta matka oli rauhallisempi, ja sekin on saavutus.”

Lue lisää:

Eko-autot

11 ystävällistä tekoa tuntemattomilta

17 syytä  iloita siitä että elämme juuri nyt

DC:Creator: 
Readers Digest Valitut Palat

Osallistu keskusteluun!