Ihosyöpä – tarkista tietosi

Auringon haittoja koskevasta valistuksesta huolimatta vuosittain noin 35 000 eurooppalaista sairastuu melanoomaan, ja määrä on nousussa. Seuraavilla sivuilla esitellään viisi yleistä väitettä melanoomasta sekä kerrotaan, miten vaarallisia väärät käsitykset voivat olla.

USKOMUS 1: Melanoomaan sairastuu vain, jos on polttanut ihonsa auringossa.

Melanoomaa eli tummasolusyöpää esiintyy yleisimmin auringonvalolle altistuneella iholla, mutta ole varovainen: ihomuutoksia voi ilmestyä melkein minne vain. Melanoomaa on tavattu jalkapohjissa, kitalaessa, silmissä, kynsien alla, poskionteloissa ja sukuelinten alueella. Syy on tässä.

Melanooma saa alkunsa ihon väriainetta eli melaniinia tuottavista soluista, joita kutsutaan melanosyyteiksi. Kuten mitkä tahansa solut, melanosyytit voivat muuttua mutaation vaikutuksesta ja kehittyä syöväksi. Melanosyyttejä on eniten iholla, mutta niitä voi esiintyä muuallakin, jopa kurkussa – ja missä on melanosyyttejä, sinne voi myös kehittyä melanooma.

Lisäksi melanooma voi levitä muualle elimistöön. Kun melanooma ehtii syvemmälle ihon pintakerroksesta, syöpäsoluja voi päästä verenkiertoon tai imuteihin ja niiden kautta muualle elimistöön. Etäpesäkkeitä saattaa kasvaa esimerkiksi aivoihin, keuhkoihin tai maksaan jopa 10 tai 15 vuoden kuluttua melanooman ensioireista.

Tässä vaiheessa syöpä on jo hyvin vaa-rallinen, usein potilas menehtyy noin vuoden kuluessa diagnoosista.

Siksi on niin tärkeää tarkistaa koko iho – ei vain kasvoja, käsivarsia ja jalkoja – uusien ja epätavallisten ihomuutosten varalta. Lähes 4 000 koehenkilöä käsittäneessä australialaisessa tutkimuksessa vuodelta 2008 havaittiin, että koko ihon tarkastelulla melanoomat havaittiin aiemmin, jo ennen kuin ne olivat ehtineet levitä.

Kannattaa siis olla valppaana: pyydä ystävää tai kumppania tarkistamaan päänahkasi, selkäsi ja muut iho-alueet, joita et itse näe, ja käy vielä varmuuden vuoksi iholääkärin vastaanotolla. Hammaslääkärin pitäisi tarkistaa suun limakalvot perustarkastuksessa: pyydä häntä tekemään se ensi kerralla.

USKOMUS 2: Syöpäriski koskee vain niitä, jotka ovat paljon auringossa.

On totta, että ultravioletti- eli UV-säteilylle altistuminen lisää melanoomariskiä: arviolta yli 80 prosenttia melanoomista on auringon aiheuttamia. Epäsäännöllinen, voimakas altistuminen UV-säteilylle – eli ihon palaminen viikonloppuisin ja lomilla – vahingoittaa kuitenkin ihosoluja ja aiheuttaa melanoomaa todennäköisemmin kuin säännöllinen ja kohtuullinen auringossa oleskelu.

Kuumassa ilmastossa päiväntasaajan lähellä asuvilla riski on tavallista korkeampi, mutta eivät viileän ilmaston asukkaatkaan ole turvassa.

”Lämpötila ei aina ole suhteessa säteilyn määrään, vaan kylmälläkin ilmalla UV-säteilyä voi esiintyä runsaasti”, sanoo apulaisprofessori Grant McArthur australialaisesta Peter MacCallum -syöpäkeskuksesta. ”Säteilyn määrä riippuu ainoastaan siitä, missä päin maapalloa sattuu olemaan.”

On myös hyvä miettiä, missä viettää lomansa ja miten. Vaaleaihoiset eurooppalaiset suosivat aurinkolomia esimerkiksi Välimerellä, ja ihon suojaaminen unohtuu helposti, sanoo ihotautiopin apulaisprofessori Orit Markowitz newyorkilaisesta Mount Sinain tutkimussairaalasta. Ja kuten sanottua, juuri epäsäännöllinen, voimakas altistus on vahingollisempaa kuin päivittäinen ja kohtuullinen auringonsaanti.

USKOMUS 3: Melanoomaan sairastuu vainvanhempana.

Riski sairastua melanoomaan kasvaa iän myötä, mutta sairastuneiden joukossa on myös nuoria ihmisiä. Suurin riskitekijä on altistuminen auringolle nuorella iällä, minkä vuoksi on erityisen tärkeää suojata lapsen iho auringolta ja kertoa hänelle auringon vaaroista.

Auringon ja melanooman välinen yhteys on voimakkaampi kuin tupakan ja keuhkosyövän, ja mitä enemmän aikaa auringossa viettää, sitä suuremmaksi sairastumisriski kasvaa. Ihon palaminen tai ruskettuminen on aina merkki siitä, että UV-säteily on vahingoittanut solujen dna:ta.

Periaatteessa melanoomaan voi sairastua, vaikka iho olisi palanut vain kerran. ”Useimmat potilaistani ovat polttaneet ihonsa auringossa useammin kuin kerran, mutta moni myös sanoo suojanneensa ihonsa aina huolellisesti”, sanoo professori Richard Kefford, joka työskentelee tutkimusjohtajana australialaisessa melanoomatutkimuskeskuksessa. Hänen neuvonsa: ”Auringolta tulee suojautua, olipa minkä ikäinen tahansa.”

USKOMUS 4: Melanoomaa ei voi parantaa.

Noin 90 prosenttia melanoomapotilaista paranee leikkauksella, mutta lopuilla 10 prosentilla, joiden syöpä on levinnyt, ennuste on huono. Heidän hyväkseen on toistaiseksi voitu tehdä hyvin vähän. Kaksi uudentyyppistä lääkettä on kuitenkin saanut nopeutetulla käsittelyllä hyväksynnän Yhdysvaltain lääke- ja elintarvikevirastossa, ja niitä odotellaan Euroopan markkinoille parin vuoden kuluessa.

Ipilimumabi tehostaa elimistön puolustus-järjestelmän toimintaa siten, että imusolut hyökkäävät syöpäsoluja vastaan. Sen käyttö parantaa etäpesäkkeistä melanoomaa sairastavien eloonjääntimahdollisuuksia.

Vemurafenibi ja saman tyyppinen lääke nimeltä GSK2118436 vaikuttavat suoraan melanoomakasvaimen geenimutaatioon. Ne estävät sitä jakautumasta ja siten välttämästä luonnollisen solukuoleman. ”Tämä täsmälääke käyttää solun heikkoa kohtaa hyväkseen, ja siksi sillä on hyvin vähän haittavaikutuksia”, professori Kefford sanoo.

USKOMUS 5: Käytän aurinkovoidetta, joten vaaraa ei ole.

Vaikka aurinkovoidetta käyttäisi säännöllisesti, sitä laitetaan usein liian vähän. Koko vartalon suojaamiseen tarvitaan noin 35 millilitraa – eli noin teelusikallinen – raajaa kohden, ja voidetta on lisättävä sitä mukaa kuin se kuluu iholta pois.

Rusketuksesta ei ole juurikaan hyötyä – se suojaa suunnilleen saman verran kuin voide, jonka suojakerroin on 4. Tekorusketuksesta ei ole mitään suojaa. Aurinkovoiteen lisäksi on tärkeää käyttää mahdollisuuksien mukaan hattua, aurinko-laseja ja peittäviä vaatteita, neuvoo maailman terveysjärjestö WHO.

Entä jos on ruskettanut itseään vuosikaudet – onko jotain peruuttamatonta jo tapahtunut?

”Kannattaa silti suojautua auringolta. Vahinkoa on saattanut jo syntyä, mutta asiaa vain pahentaa, jos aina vain altistaa itsensä haitallisille säteille”, sanoo kansanterveystieteen professori Bruce Armstrong Sydneyn yliopistosta.