Joulutori hurmaa Riiassa

Vaikka Latvia sijaitsee Itämeren rannalla ja Helsingistä on Riikaan alle 400 kilometriä, se tuntui pitkään olevan hyvin kaukana. Vuonna 1991 kaikki muuttui, kun maa itsenäistyi uudelleen 50 vuoden neuvostovallan jälkeen. Vapauteen kuuluu myös oikeus viettää joulua avoimesti.

”Joulu on meille latvialaisille hyvin tärkeä juhla. On hauska nähdä täällä myös matkailijoita nauttimassa hienosta tunnelmasta”, toteaa Inese Slokenberga, joka opastaa meitä kotikaupungissaan.

Riikaa on kutsuttu Pohjolan Pariisiksi muun muassa sen kauneuden ja kansainvälisen ilmapiirin vuoksi. Nykyään Riiassa on noin 800 000 asukasta, ja se on Baltian maiden suurin kaupunki. Siihen on helppo ihastua.

Joulunvietto Riiassa keskittyy enimmäkseen vanhaan kaupunkiin. Tuomiokirkkotorin joulumarkkinoiden lisäksi eloisaa joulutunnelmaa on myös läheisen Liivin aukion markkinoilla.

Joulukuussa Riika on tavallisesti lumen peitossa. Meidän vierailumme aikana vanhassa kaupungissa on lunta aivan ohuelti, mutta reippaasti pakkasta. Siellä täällä loistavat värikkäästi koristellut joulukuuset, ja katusoittajat soittavat iloisia joululauluja. Saavumme kävelyllämme vähitellen Tuomiokirkkotorille.

Peräti seitsemän katua johtaa suositulle aukiolle, jolla järjestetään usein juhlia. Itse Tuomiokirkkoa alettiin rakentaa jo vuonna 1211. Toisin kuin monet muut rakennukset, kirkko säilyi vaurioitta toisen maailmansodan pommituksissa. Nykyään siellä järjestetään myös korkeatasoisia konsertteja.

Katsaus kaupunkiin

Vanhassa kaupungissa ei tarvitse kulkea nenä kiinni kartassa. Kaikki kiinnostavat kohteet ovat käden ulottuvilla. Mutta miten saada nopeasti hyvä käsitys Riiasta? Paras keino on noudattaa Henning Mankellin dekkarisankarin, komisario Wallanderin ohjetta ja hakeutua Latvija-hotelliin.

Hotellin baari sijaitsee rakennuksen 26. kerroksessa ja sieltä on loistava näköala. Kun ottaa kirkontornin kiintopisteekseen, vanhasta kaupungista saa erinomaisen yleiskuvan.

Liivinmaan piispa Albert von Buxhövden perusti Riian jo vuonna 1201. Vuonna 1282 kaupungista tuli Hansaliiton jäsen ja samalla tärkeä kauppateiden risteys. 1500-luvulta lähtien Puola, Venäjä ja Ruotsi taistelivat Riian ja sen ympäristön herruudesta. Vuonna 1621, jolloin Riika oli Puolan alaisuudessa, Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin onnistui 20 000 miehen armeijansa avulla kukistaa kaupunkia puolustaneet 2 000 sotilasta.

Riika kuului Ruotsille aina vuoteen 1710 asti, jolloin Venäjä valloitti sen. Ennen vallanvaihtoa Riika oli itse asiassa Ruotsin kuningaskunnan toiseksi suurin kaupunki, ja jotkut latvialaiset puhuvat vieläkin ”vanhasta hyvästä Ruotsin vallan ajasta”.

Lainsäädäntöä kehitettiin, ja Riian ensimmäinen lukio perustettiin vuonna 1631 ruotsalaisten aloitteesta. Myös ammattikuntalaitos kehittyi Ruotsin vallan aikana, ja 1600-luvulla Riikaan syntyi peräti nelisenkymmentä erilaista käsityöläiskiltaa.

Herkkuja moneen makuun

”Ruotsalaisista ja suomalaisista pidetään Latviassa kovasti. Me muistamme hyvin, miten tuitte meitä itsenäisyystaistelumme aikana”, sanoo Inese Slokenberga. Tapaamme hänet vanhan kaupungin ja uudempien asuinalueiden välissä sijaitsevan korkean Vapaudenpatsaan juurella.

Mitä hän voisi suositella pohjoisesta tulevien vieraiden katsottavaksi?

”Joulumarkkinoille teidän kannattaa ilman muuta mennä. Riiassa on tarjolla myös paljon korkeatasoista kulttuuria, muun muassa erittäin hieno ooppera ja baletti, jotka sijaitsevat samassa rakennuksessa. Mieheni asui pitkään Ruotsissa, ja aina kun meille tulee sieltä tuttavia kylään, viemme heidät oopperaan.”

Riiassa voi nauttia kulttuuririennoista Pohjoismaihin verrattuna huokeasti. Tarjonta on hyvin runsasta etenkin talvikaudella, ja pääsylippuja on yleensä helppo varata internetin kautta.

Myös ravintolassa syöminen on Riiassa edullista. Ruotsalainen Anders Alexandersson, joka on asunut kaupungissa vuodesta 2004 lähtien, ylistää sen kansainvälistä ilmapiiriä: ”Noin puolella kaupungin asukkaista on juurensa jossakin entisessä neuvostotasavallassa. Niinpä täältä voi löytää esimerkiksi erinomaisia armenialaisia tai georgialaisia ravintoloita herkullisine grilliruokineen.”

Koska alkaakin olla jo aterian aika, syntyperäinen riikalainen seuralaisemme saa valita ruokapaikan. ”Mennään Lidoon, se on monien latvialaisten suosikkiravintola”, Inese Slokenberga ehdottaa ja vie meidät uudempaan kaupunginosaan, Dzirnavu iela -kadulle. Ravintola on viihtyisästi sisustettu itsepalvelupaikka, ja sen ruoka on tukevansorttista. Inese ottaa kotletteja hapankaalin kera.

”Tämä on todellista latvialaista perusruokaa. Maistakaapa hapankaalia, meillä on tapana lisätä siihen vähän sokeria!”

Huolella kunnostettu

Riian keskustan tuntumasta löytyy upeita vanhoja jugendtaloja, jotka ovat todellisia rakennustaiteen aarteita. Mutta koska tällä kertaa olemme etsimässä joulutunnelmaa, käännymme edelleen lämpimiin takkeihimme kääriytyneinä takaisin vanhan kaupungin suuntaan.

Entisaikaan koko kaupunkia ympäröi puolustusmuuri, mutta se purettiin 1860-luvulla. Jäljellä on vain Ruotsin portti, joka on peräisin vuodelta 1698. Sen yläpuolella sijaitsevan asunnon kerrotaan aikoinaan kuuluneen Riian pyövelille. Tämä pelätty mies laittoi muistitiedon mukaan ikkunalaudalleen punaisen ruusun aina ennen kuin lähti teloittamaan vankiraukkoja.

Arvokkaassa, ruotsalaisomistuksessa olevassa hotelli Metropolissa tapaamme Holopaisen ja Turusen pariskunnat. Lappeenrantalaiset ovat valinneet Riian joulumatkansa kohteeksi.

”Lensimme tänne kotikaupungistamme ja huomasimme iloksemme jo lentokentällä joulukuusia. Sen jouluisempaa tunnelmaa voi tuskin toivoa”, Jukka Holopainen naurahtaa. Hän on vaimonsa Tuulan kanssa jo kolmatta kertaa kaupungissa. Anna-Maija ja Arto Turunen puolestaan ovat ensikertalaisia.

”Kotona kaikki tuttavamme ylistävät Riikaa ja sen vanhaa kaupunkia. Niinpä mekin päätimme lähteä vihdoin käymään täällä”, Anna-Maija Turunen sanoo.

Arto Turunen on viettänyt työvuotensa rakennusalalla. ”On todella vaikuttavaa huomata, miten paljon täällä on kunnostettu vanhoja rakennuksia”, hän pohtii.

Rouvat hakeutuvat kohti kojuja, joissa myydään aitoja latvialaisia käsitöitä. ”Minusta on hauskaa, etteivät myyjät painosta asiakkaita, vaan tuotteisiin saa tutustua kaikessa rauhassa. Hinnat ovat sitä paitsi huomattavasti edullisempia kuin kotipuolessa”, Anna-Maija Turunen toteaa.

Kulttuuriapikkurahalla

Jutellessamme olemme saapuneet Raatihuoneen torille. Komea joulukuusi toivottaa meidät tervetulleiksi Mustapäiden talolle. Tämä rakennustaiteen helmi on peräisin vuodelta 1347.

Joulukuusen alta pilkottaa muistolaatta, jonka mukaan maailman ensimmäinen joulukuusi koristeltiin vuonna 1510 juuri tällä paikalla.

”Riiassako se olikin? Olen lukenut tarinoita, joiden mukaan ensimmäinen joulukuusi oli Martti Lutherin ansiota”, Tuula Holopainen sanoo. Hän viittaa aivan aukion vierellä sijaitsevan miehitysmuseon suuntaan. ”Jos vain on aikaa, kannattaa ehdottomasti käydä siellä ja tutustua Latvian lähimenneisyyteen. Miehitysmuseo pysähdyttää kävijänsä miettimään vapauden arvoa”, hän toteaa.

Pujahdamme yhteen vanhan kaupungin monista kahviloista ja nautimme lämpimän juomasekoituksen, jonka pohjana on latvialainen yrttilikööri Riga Balsam. Mahtaako suomalaispariskunnilla olla vielä lisää matkailuvinkkejä Riian-kävijöille?

”Ensimmäisenä iltana kävimme Tuomiokirkossa, jossa esitettiin Händelin Messias-oratorio. Saimme liput konserttipäivänä, eivätkä ne olleet kalliit”, Anna-Maija Turunen sanoo. Hän on miehensä kanssa ehtinyt käydä oopperassakin. Giuseppe Verdin Naamiohuvit oli elämys jopa seisomapaikoilta koettuna. ”Poikkesimme myös kuuntelemassa hienoa urkukonserttia Tuomiokirkossa. Kirkon uruissa on yli 6 000 urkupilliä”, Tuula Holopainen sanoo.

Meillä Pohjoismaissa on tapana viettää joulua kotona. Niin tehdään myös Latviassa. Koska asukkaista monet tunnustavat kreikkalaiskatolista uskoa, joulua vietetään ortodoksisen kalenterin mukaan myös tammikuussa.

Jos matkailija osuu Riikaan jouluaattona, minne kannattaa suunnata kulkunsa? ”Suosittelisin käyntiä Tuomiokirkossa, jonka oma poikakuoro konsertoi perinteisesti aina jouluaattona”, matkailutoimiston virkailija Birgita Stroda sanoo.

Suuntaamme takaisin Tuomiokirkkotorille ja joulutorin tuoksuihin. Torilla tapaamme Irena Lapinan, joka on piparkakkuostoksilla.

”Piparkukas eli piparkakku on joululahja pojilleni, jotka ovat ahkeroineet koulussa”, hän selittää hymyillen.

Ostan itselleni ihanan lämpimän kotikutoisen kaulaliinan noin kymmenellä eurolla. Sitten jatkamme matkaa kojulle, jossa Jolanta Spila ja hänen paras ystävänsä Iveta Balgave ovat jo monena talvena myyneet joulunajan juomia ja naposteltavia.

Lasi hehkuviiniä lämmittää varpaisiin saakka. Täällä, keskellä Riian joulutoria, saamme vihdoinkin tilaisuuden kokeilla juuri oppimaamme latvialaista toivotusta: ”Priecigus Ziemassvetkus, hyvää joulua!”