Kielineron opiskeluvinkit

Varttuessaan Kreetan saarella pieni Ioánnis Ikonómu kuunteli usein turistien juttelua rannalla. Hän ei ymmärtänyt kuulemiensa sanojen merkitystä, mutta oli vakaasti päättänyt saada selvää tuosta äänten sekamelskasta. Viisivuotiaana Ikonómu sai käsiinsä saksan kielen oppikirjan. Hän istui koko päivän rannalla täysin kirjaansa uppoutuneena. Kun Ikonómu päivän päätteeksi lähti kotiin, hän oli jo ehtinyt oppia saksan kieliopin alkeet. Lisäksi hän oli polttanut itsensä auringossa niin pahoin, että pystyi tuskin liikkumaan.

Nykyään, 42 vuotta myöhemmin, 32:ta kieltä sujuvasti puhuva Ikonómu asuu Brysselissä, jossa hän työskentelee Euroopan parlamentin huippukääntäjänä. Vaikka ei tietäisikään Ikonómun olevan kielinero, sen voisi melkein arvata eri puolille hänen asuntoaan ripotelluista sanakirjoista. Huoneen nurkassa nököttävässä, äänettömälle käännetyssä televisiossa näkyy kiinankielinen ohjelma.

Ikonómun erikoiset televisionkatselutottumukset sopivat hänen ammattiinsa hyvin. Iltaisin hän katselee mielellään suosikkeihinsa kuuluvaa venäläistä keskusteluohjelmaa. Sen jälkeen vuorossa ovat uutiset yhtä aikaa espanjaksi ja portugaliksi. Lopuksi hän rentoutuu albanialaisen saippuaoopperan parissa.

Ikonómu kuvailee itseään jakautuneeksi persoonallisuudeksi. ”Minussa on Indiana Jonesia muistuttava puoli”, hän sanoo. ”Olen aina valmiina seikkailuun ja syventymään vieraisiin kulttuureihin.”

Todettakoon, että ulkoisesti Ikonómu ei juurikaan muistuta Indiana Jonesia: hän on kaljuuntuva keski-ikäinen mies, jonka olemus vaikuttaa hyvin keskittyneeltä. Nämä piirteet paljastavat hänen persoonallisuutensa toisen puolen, kuten mies itsekin iloisesti toteaa: ”Minussa on myös ripaus nörttiä.”

Kymmenenteen ikävuoteensa mennessä Ikonómu oli oppinut saksan ja englannin ja aloitteli pikkuhiljaa italian opintoja. Tuossa vaiheessa oli jo ilmiselvää, että hän oli kielellisesti harvinaisen lahjakas. Mies itse uskoo, että asiaan liittyi muutakin.

”Olen halunnut erottua muista niin kauan kuin voin muistaa, ja se ajoi minua eteenpäin. Rakastin toki vanhempiani ja siskoani, mutta heidän maailmansa vaikutti niin kovin tavanomaiselta. Olen aina vihannut tavanomaisuutta. Tajusin, että vieraiden kielten opiskelu avaisi minulle ovia aivan uusiin maailmoihin. ”

Ikonómulle vieraan kielen opetteluun kuuluu paljon muutakin kuin sen sanaston hallinta – se merkitsee hänelle täydellistä uppoutumista jonkin maan kulttuurin kaikkiin puoliin.

Vieraillessaan Lontoossa 18-vuotiaana Ikonómu tutustui joukkoon Hare Krishna -liikkeen kannattajia. Hän palasi kotiin mukanaan sanskritin kielen omatoimiopiskeluun tarkoitettuja kirjoja ja pino intialaista musiikkia sisältäviä cd-levyjä. Hän ryhtyi myös ehdottomaksi kasvissyöjäksi eikä maistanut palastakaan lihaa 18 vuoteen.

Pian Lontoon-matkansa jälkeen Ikonómu matkusti Turkkiin. Tuohon aikaan Kreikan ja Turkin väliset suhteet olivat erityisen huonossa jamassa, ja oli lähes ennenkuulumatonta, että kukaan kreikkalainen haluaisi opetella turkkia. Ikonómu oli kuitenkin päättänyt käyttää kykyjään mahdollisimman monien raja-aitojen kaatamiseen.

”Olin käymässä Istanbulin päämoskeijassa, ja jäin sinne rukoushetken alettua. Seurasin, mitä muut ihmiset tekivät ja aloin hyvin kömpelösti matkia heitä. Rukousten loputtua ihmiset tulivat halaamaan minua. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Olin ajatellut, että minuun suhtauduttaisiin varautuneesti, mutta koska osasin selittää turkiksi, mitä varten olin tullut, kaikki olivat erittäin mukavia.”

Ikonómun lähtiessä maasta hänen turkin kielensä oli jo väistämättä hioutunut sujuvaksi. Eikä siinä kaikki: hän oli lisäksi oppinut osmaniturkkia, joka toimi aikoinaan Osmanien valtakunnan hallintokielenä. ”Edes turkkilaiset eivät nykyään ymmärrä osmania, elleivät sitten ole opiskelleet arabiaa tai persiaa.”

Kun Ikonómu oli opiskellut kielitiedettä Thessaloníkin Aristoteleen yliopistossa kolmen vuoden ajan, hänen taitamiensa kielten määrä oli noussut jo kahteentoista. Uusia kieliä olivat muun muassa bulgaria, serbokroaatti ja puola. Joukkoon lukeutui myös kiina, jonka kanssa Ikonómu alkoi laiskasti leikitellä eräänä päivänä, kun hänellä oli muutama tunti luppoaikaa. ”Olin englanninkielisen, China Reconstructs -nimisen propagandalehden tilaaja. Lehden lopussa olevien vinkkien avulla saattoi opetella kiinan alkeita, ja minä ajattelin, että olisi hauskaa, jos saisin kasaan muutaman lauseen.”

Mutta mitä tehdä kaikilla näillä kielillä? Ikonómu oli aina ajatellut työskentelevänsä kielten parissa, mutta hänellä ei ollut mitään kiirettä löytää itselleen vakituista työpaikkaa. ”Olin onnekas, sillä vanhempani olivat melko varakkaita. Kolmikymppiseksi saakka lähinnä matkustelin ja ahersin jatko-opintojeni parissa Yhdysvalloissa. Sitten kävi ilmi, että Euroopan parlamentin käännöstoiminnan johtaja oli kuullut minusta ja kysyi, olisinko kiinnostunut työskentelemään siellä.”

Lopulta Ikonómu lähetettiin Teneriffalle osallistumaan simultaanitulkkauskurssille, jota hän kuvaa elämänsä stressaavimmaksi kokemukseksi. ”Heräsin aina keskellä yötä painajaisiin, joissa en pystynyt tulkkaamaan tarpeeksi nopeasti tai joissa ajattelin ’Voi luoja, en kuullut, mitä tuo ihminen sanoi.’ Onneksi kuitenkin loppujen lopuksi läpäisin kurssikokeen ja aloitin työt täällä Brysselissä.”

Seuraavien parin vuoden ajan Ikonómu toimi useimpien parlamentissa puhuneiden valtionpäämiesten tulkkina: ”Felipe González, Tony Blair, Helmut Kohl… Olen tulkannut heille kaikille.” Vaikka Ikonómu vietti päivänsä puhuen pehmeällä äänellä näiden poliitikkojen korvakuulokkeisiin, hän ei koskaan tavannut ketään henkilöistä joille tulkkasi.

”Olin aina täysin piilossa, suljettuna pieneen koppiini. Se oli melko erikoista. Muistan kerran olleeni samassa hississä Tony Blairin kanssa, mutta tietenkään hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, kuka minä olin.”

Vaikkeivat ne, joille Ikonómu tulkkasi, nähneetkään häntä koskaan, hänestä tuli pian eräänlainen legenda Brysselissä. Euroopan komissio oli pullollaan ihmisiä, jotka osasivat useita vieraita kieliä, mutta Ikonómu oli omaa luokkaansa. Kukaan muu ei olisi pystynyt saavuttamaan sujuvaa sloveenin kielen taitoa ainoastaan kuukaudessa, kuten hän. ”On totta, että jotkut kadehtivat minua. Useimmat ihmiset olivat kyllä hyvin mukavia, mutta luulen, että jotkut tunsivat olonsa hieman uhatuksi.”

Vuonna 2002 Ikonómu lopetti tulkin työt ja alkoi sen sijaan työskennellä kääntäjänä. Suurin osa hänen työpäivistään kuluu toimistossa Brysselissä EU-asiakirjoja kääntäen.

”Päällisin puolin työ on melko tylsää”, hän myöntää. ”Mutta jos jokin pienikin asia menee väärin, sillä voi olla valtavat seuraukset. Olen juuri tällä hetkellä kääntämässä erästä alaikäisiä laittomia siirtolaisia koskevaa asiakirjaa englannista kreikaksi. Asiakirjassa puhutaan ulkoilumahdollisuuksista, minkä voi kääntää kreikaksi monella eri tavalla. Käännöksestäni riippuu se, joutuvatko ihmiset ulkoilemaan vankilapihaa muistuttavalla betonialueella vai saavatko he pelata jalkapalloa.”

Vastikään kahden kuukauden tehokurssilta Shanghaista palannut Ikonómu on myös ainoa EU-kääntäjä, jonka työstettäväksi uskotaan huippusalaisia kiinankielisiä asiakirjoja.

”Turvallisuussyistä en voi puhua paljoakaan käännöstöistäni, mutta viime viikolla käänsin Kaakkois-Aasian huumereittejä käsittelevän asiakirjan. Voi hyvin kuvitella, kuinka paljon ongelmia aiheutuisi, jos se pääsisi vääriin käsiin.”

Toisinaan, kun Ikonómu istuu kotosalla selaillen jotakin lukuisista sanakirjoistaan tai katsellen sivusilmällä portugalinkielisiä uutisia, hän miettii, kuinka paljon hän onkaan saanut kielitaitonsa ansiosta.

”Uskon, että kielitaitoni myötä olen todella päässyt näkemään, kuinka muut ihmiset elävät ja miten he käyttäytyvät. Maailmassa ei takuulla ole kovin monta ihmistä, joka olisi päässyt keskustelemaan brasilialaisten prostituoitujen ja pakistanilaisten professoreiden kanssa. En ehkä ole enää yhtä idealistinen kuin joskus. Uskon kuitenkin, että monet maailman ongelmista johtuvat vain siitä, että ihmiset eivät ymmärrä toisiaan.”

OPISKELE KIELIÄ IKONOMUN TYYLIIN

"Kaikkein tärkeintä on rakastua kieleen.

Ihmiset aloittavat usein kielenopiskelun tarmokkaasti, mutta luovuttavat kahden tai kolmen oppitunnin jälkeen. Sen vuoksi onkin tärkeää saada järjen lisäksi myös tunteet mukaan.

Mitä innostuneempi olet, sitä uteliaampi ja kurinalaisempi olet kieltä opiskellessasi.

Kun opettelen uutta kieltä, yritän aina kerätä mahdollisimman paljon tietoa maasta, jossa sitä puhutaan: historiaa, tapoja, kulttuuria. Katson maan tv-kanavia, luen lehtiä ja jopa syön kyseisen maan ruokia.

Kielenopiskelusta tulee kuin valtava palapeli, johon yrittää sovittaa palan tänne ja toisen tuonne. Jonakin päivänä kauempaa katsellessaan huomaa  onnistuneensa: kaikki onkin aivan selkeää."