Previous slide
Next slide

Pepe Willberg – Isot laulut kiinnostavat

Pepe Willberg
Facebook
Twitter
WhatsApp
Pinterest
Email
Tulosta
Kirjoittanut: Mikko Mattlar
Laulaja Pepe Willberg puhuu pitkästä urastaan ja haaveistaan.

Pertti ”Pepe” Willberg on kuulunut suomalaisten suosikkilaulajien joukkoon jo 1960-luvun puolestavälistä lähtien. Viiden vuosikymmenen mittainen laulajaura on Suomen oloissa poikkeuksellisen pitkä, ja yhtä poikkeuksellista on Willbergin monipuolisuus.

Milloin esiinnyit ensimmäistä kertaa julkisesti laulajana?

Soitin 16-vuotiaana komppikitaraa lauttasaarelaisessa The Islanders -rautalankabändissä. Kun The Beatlesin Twist And Shout -single tuli syksyllä 1963, nappasimme biisin välittömästi ohjelmistoomme, ja siitä alkoi laulajaurani. Helsingin Kaivopuistossa olevassa koulussa oli isot bileet, joissa soitimme rautalankaa, mutta päätimme esittää myös ne kolme laulubiisiä, jotka osasimme. Minä lauloin Twist And Shoutin ja singlen toisen puolen Boysin, basistimme Kaj Wallin lauloi Ya Ya Twist -kappaleen. Tilanne riistäytyi käsistä niin, että jouduimme soittamaan niitä kolmea biisiä koko loppuillan.

Parin vuoden päästä olit jo Suomen ykkösbändin Jormaksen laulaja. Levytit yhtyeen riveissä klassikoita kuten Saat miehen kyyneliin ja Rööperiin. Miten siirtyminen musiikin ammattilaiseksi tapahtui?

Polte oli ihan järjetön siihen aikaan. Aloitimme syksyllä 1962 Islandersin kanssa aivan nollasta, ja loppukesästä 1965 valloitimme jo Jormaksen kanssa Ruotsin ihan suvereenilla tavalla. Treenasimme koko kevään 1965 ja kehityimme paljon lyhyessä ajassa. Mikään muu asia ei kiinnostanut, ja koulukin jäi käymättä, kun keskityimme vain yhteen asiaan eli musiikkiin.

Jormaksen hajottua perustit oman yhtyeesi Pepe & Paradisen. Mihin suosionne perustui?

Varmaankin lähinnä levytyksiin, sillä olimme tehneet menestyneitä popiskelmiä kuten Elämältä kaiken sain ja Aamu. Mutta Paradise oli myös hyvänkuuloinen bändi, jossa oli monta laulajaa, hyviä soittajia ja laaja ohjelmisto. Emme soittaneet mitään tyhjänpäiväisiä biisejä.”

Seuraava vuosikymmen oli urallasi hiljaisempaa aikaa. Palasit kuitenkin parrasvaloihin 1990-luvun lopussa, kun olit Kirkan, Hectorin ja Pave Maijasen mukana Mestarit Areenalla -kiertueella ja livelevyllä. Millainen projekti Mestarit oli?

Esiinnyimme kesällä 1997 Nokian juhlissa ympäri Suomea, ja porukat tykkäsivät ihan älyttömästi. Mekin mietimme sen jälkeen, että tämähän oli nastaa. Joku ehdotti Hartwall Areenan vuokraamista ja konsertin pitämistä siellä. Se oli kauhea suksee, joten lähdimme kiertämään jäähalleja, ja lopuksi esiinnyimme Olympiastadionilla. 

Millaisia suunnitelmia tai haaveita sinulla on vielä urallasi?

Olen viime vuosina enemmän ja enemmän tykästynyt ooppera-aarioihin. Isot laulut kiinnostavat, koska niitä on mielestäni rauhoittavaa kuunnella. Niitä on myös rauhoittavaa laulaa, vaikka se aiheuttaa fyysisiä vaatimuksia, eli äänen ja fysiikan pitää olla kunnossa. Opettelen laulamaan niitä, ja aion tarjota niitäkin yleisölle kuultavaksi yhtä kreisisti kuin silloin, kun lauloin ensimmäistä kertaa Twist And Shoutin.  

Haastattelu on julkaistu Valitut Palat -lehdessä joulukussa 2016. 

Lue lisää: 

Suvi Teräsniska – Lue laulajatähden tarina

Unohtumaton Kirka Babitzin

Rauli Badding Somerjoki olisi täyttänyt tänään 70 vuotta – lue laulajalegendan tarina