Miksi kannattaa olla kiltti?

Usein elämän pienet harmit – lommo auton kyljessä, nenän edestä kiinni paiskattu ovi – johtuvat pelkästä huomaavaisuuden puutteesta. Millainen maailma olisikaan, jos kaikki olisivat vain hiukankin kiltimpiä toisilleen. Kun yrittäisit vaihtaa kaistaa ruuhkassa, joku antaisi sinulle tilaa. Kaupassa päästäisit kiireisemmän asiakkaan edellesi kassajonossa. Palaisit keskustassa autollesi ja huomaisit, että joku on laittanut parkkimittariin rahaa.

Uusi, kehitysoppia mukaileva teoria ”mukavimman eloonjääminen” väittää, että ihmislaji menestyi alkujaan juuri kiltteyden ansiosta. Professori Sam Bowles yhdysvaltalaisesta Santa Fe -tutkimuslaitoksesta havaitsi muinaisia yhteiskuntia tutkiessaan, että toisten huomioonotto oli tärkeä tekijä yhteisöjen selviytymisessä. ”Ryhmät, joissa oli paljon epäitsekkäitä ihmisiä, jäivät yleensä henkiin”, hän sanoo. ”Epäitsekäs ihminen tekee yhteistyötä ja lisää yhteisön muiden jäsenten hyvinvointia.”

Ihmisellä on siis sisäänrakennettu kyky auttaa muita, etenkin läheisiään, jotta koko yhteisö pysyisi elossa.

Antaessaan saa

Tutkimusten mukaan kiltteys lisää tyytyväisyyttä. Professori Sonja Lyubomirsky Kalifornian yliopistosta pyysi koehenkilöitä suorittamaan sattumanvaraisia ystävällisiä tekoja kymmenen viikon ajan. Heidän tyytyväisyytensä koheni koeaikana. Lyubomirsky havaitsi myös, että koehenkilöt, jotka tekivät erilaisia ystävällisiä eleitä – kuten pitivät ovea auki tuntemattomalle ja tiskasivat kämppäkaverin tiskit – olivat vielä kuukauden kuluttua tutkimuksen päättymisestä elämäänsä tyytyväisempiä kuin ne, jotka tekivät toistuvasti saman hyvän työn.

Ihmisen tyytyväisyyden kannalta ei ole merkittävää, auttaako hän läheistään vai tuntematonta. Teon vaikutus voi sen sijaan olla erilainen. ”Pieni huomaavainen ele tuntematonta kohtaan voi saada ihmisen tuntemaan itsensä todella hyväksi”, Lyubomirsky sanoo. ”Tutun auttamisella puolestaan voi olla sosiaalisia seurauksia: auttaja voi saada uuden ystävän tai suuret kiitokset.”

Kahvin tarjoaminen tuntemattomalle voi siis tuoda hetken riemun, mutta maidon tuominen kaupasta iäkkäälle naapurin rouvalle voi lujittaa naapuruussuhteita.

Kiltteydestä voi saada muutakin etua kuin hyvän mielen. Yhdysvaltalainen bioetiikan professori Stephen Post on tarkastellut tutkimusaineistoa avuliaisuuden vaikutusta terveyteen. Eräässä yli kaksituhatta seurakuntalaista käsittäneessä tutkimuksessa havaittiin, että säännöllisesti muita auttaneet kärsivät vähemmän mielenterveysongelmista ja masennuksesta. Muissa tutkimuksissa on puolestaan todettu, että avuliaat ihmiset sairastuvat muita harvemmin kroonisiin sairauksiin ja heillä on yleensä myös parempi vastustuskyky. ”Hyvinvointi, onnellisuus ja terveys liittyvät toisia auttavien ihmisten kohdalla usein yhteen”, Stephen Post sanoo.

Ystävällisyys saattaa auttaa hallitsemaan tunteita, mikä puolestaan vaikuttaa myönteisesti terveyteen. Stressaantuneella ihmisellä alkukantainen taistele tai pakene -reaktio voimistuu, mikä on haitallista sydämelle ja verisuonistolle ja heikentää lisäksi vastustuskykyä. ”Kun tekee hyviä tekoja ja osoittaa epäitsekästä huomaavaisuutta toisia kohtaan, on vaikeaa olla samalla vihainen, katkera tai pelokas ”, Post sanoo.

Kiltteys voi olla haastavaa

Aina ei ole helppoa olla toisille kiltti ja ystävällinen. Australialainen Diego Villaveces päätti ryhtyä olemaan ystävällinen tuntemattomille, esikuvanaan ”eräs henkilö, jolla oli rankka elämä mutta joka siitä huolimatta onnistui säilyttämään huomaavaisuutensa muita kohtaan”.

Villaveces alkoi jaella vastaantulijoille ilmaisia elokuvalippuja, illalliskortteja ja kirjoja. Hän kuitenkin yllättyi joidenkin ihmisten suhtautumisesta. ”Jotkut menevät suorastaan hämilleen”, hän sanoo. ”Monelle tuntuu olevan vaikeaa ottaa vastaan lahja tuntemattomalta. Osa itse asiassa moni antaa lahjan takaisin ja sanoo, ettei halua hyväntekeväisyyttä. Tässä hommassa siihen pitää tottua. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.”

Villaveces on 38-vuotias perheellinen mies ja työskentelee markkinointialalla. Hän antaa lahjoituksen mukana aina kortin, jossa pyytää vastaanottajaa tekemään hyvän teon jollekulle toiselle.

”Halusin omalta osaltani tehdä maailmasta paremman”, hän sanoo. ”Ystävällisyydellä voi saada aikaan isoja muutoksia ympärillään.”

Hän perusti www.pifaustralia.org-internetsivuston seuratakseen korttiensa etenemistä, mutta myöntää, että kävijöitä voisi olla enemmänkin. ”Ajattelin, että ihmiset olisi helpompaa saada mukaan, mutta toisaalta se on haaste, jonka otan ilolla vastaan.”

On todettava, että kiltteyteen suhtaudutaan joskus kyynisesti, kuten Villaveceskin on havainnut. Jos ihmistä sanotaan maailmanparantajaksi, se ei aina ole kohteliaisuus. Kiltteys on mukavaa, mutta toisaalta sitä pidetään myös merkkinä heikkoudesta. Hyväsydämisyys sotii evoluutioteorian luonnonvalintaa vastaan, jonka mukaan parhaiten pärjäävä selviää ja ihminen taistelee olemassaolostaan itsekkäästi.

Vuonna 1968 amerikkalaiset tutkijat Bibb Latane ja John Darley havaitsivat ilmiön, jota he kutsuivat sivustakatsojaefektiksi: kun joku tarvitsee apua julkisella paikalla, todennäköisyys että hän saa sitä on sitä pienempi, mitä enemmän ihmisiä on paikalla. Tutkijoiden mukaan tämä johtuu siitä, että jokainen ottaa mallia ryhmän käytöksestä ja olettaa, että joku muu ottaa vastuun. Suurkaupungeissa ihmiset myös saattavat pelätä tuntemattomien auttamista.

Vaikuttimena hyvä mieli

Kaikki me emme keskity arkisessa elämässämme lähimmäisen auttamiseen, mutta moni meistä on tarpeen tullen valmis hyviin tekoihin. Australialainen Rebecca Egan teki läheisensä hyväksi suuren uhrauksen: hän luovutti toisen munuaisensa 57-vuotiaalle isälleen. ”Päätös oli yksi elämäni helpoimmista”, sanoo 34-vuotias Egan.

Teko oli äärimmäisen epäitsekäs, mutta hän sanoo, että saattoi tehdä sen vain läheisen ihmisen vuoksi. ”En usko, että olisin voinut luovuttaa munuaiseni tuntemattomalle. Kyllä sen täytyy olla perheenjäsen”, hän sanoo. ”Toisaalta se, että isä sai munuaiseni, hyödyttää myös jotakuta toista: joku saa hänen paikkansa elinsiirtojonossa.”

Rebecca Eganin isä voi kiittää geenejään kahdesti tyttärensä anteliaisuudesta. Israelilaisen Hebrew-yliopiston tutkimuksessa vuonna 2005 havaittiin yhteys ystävällisyyden ja mielihyvähormoni dopamiinin tuotantoon vaikuttavan geenin välillä. Tutkija Alan Luks kuvailee vuonna 1991 julkaistussa teoksessaan The Healing Power of Doing Good (’Hyvän tekemisen parantava voima’), että hyvän teon jälkeen ihmisistä tuntui energisemmältä, lämpimältä, rauhalliselta ja heidän omanarvontuntonsa tuntui kohonneen.

Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että koska ihminen toimii epäitsekkäästi vain yhteisönsä hyväksi ja saadakseen dopamiinin aiheuttaman hyvänolontunteen, ystävällisyys onkin perimmältään itsekästä. ”Kyllä epäitsekkyyteen useimmiten taitaa liittyä jonkinlaista oman edun tavoittelua”, sanoo psykologian professori Bill Von Hippel australialaisesta Queenslandin yliopistosta.

Ystävälliset teot kiertämään

”Mitä siitä, vaikka kiltteys olisikin pohjimmiltaan itsekästä?” kysyy kirjailija Catherine Ryan Hyde. Hän on kirjoittanut kirjan pojasta, joka kehittää idean hyvän levittämisestä: jos hän auttaa kolmea ihmistä, he vuorostaan auttavat kolmea ja niin edelleen. Kirjasta tehtiin elokuva Anna hyvän kiertää. Se sai aikaan kansanliikkeen, jossa ihmiset panivat hyvän kiertämään omassa elämässään. Liike on hyvä esimerkki ihmisten aidosta epäitsekkyydestä, sillä siinä tuntemattomat auttavat toisiaan tavoittelematta omaa etuaan.

Ryan Hyden mukaan ihmisten vaikuttimilla ei ole väliä. Tärkeintä on, että he haluavat auttaa. ”Jos sekä auttaja että autettu ovat tyytyväisiä, molemmat hyötyvät”, hän sanoo.

Hyvä ei maksa mitään

Kiltteys muistuttaa onnellisuutta siinäkin suhteessa, että sitä ei voi ostaa. Professori Sam Bowles sanoo, että taloustieteilijät erehtyvät usein luulemaan, että ihminen tekee hyviä tekoja vain palkkion toivossa tai välttyäkseen rangaistukselta. Bowlesin viime vuonna arvostetussa Science -lehdessä julkaistu tutkimus todistaa toisin.

Bowlesin tutkimuskohteena oli kuusi päiväkotia, jotka alkoivat sakottaa lapsensa myöhässä hakevia vanhempia. Pian vanhemmat alkoivat myöhästellä kaksin verroin. Vastaavanlaisessa tutkimuksessa havaittiin, että naiset kävivät vähemmän todennäköisesti verenluovutuksessa, jos siitä maksettiin korvaus. Bowles uskoo, että ihminen ei pidä ajatuksesta, että moraali olisi ostettavissa. Hyviä töitä tehdään niiden itsensä vuoksi. ”Ihminen nauttii ollessaan ystävällinen samasta syystä kuin hän nauttii jäätelön syömisestä: se tuottaa mielihyvää”, hän sanoo.

Pieni on kaunista

Kiltteys on pohjimmiltaan inhimillisyyttä. ”Elämästä tekee elämisen arvoista osaltaan se, että edes jotkut meistä ovat epäitsekkäitä edes välillä”, Bowles sanoo. ”Jos ajattelemme vain itseämme, emme voi ratkaista sellaisia ongelmia kuin ilmastonmuutos, tautiepidemiat ja poliittiset levottomuudet.”

Kiltimmäksi on onneksi helppo oppia. ”Kannattaa yksinkertaisesti tehdä ystävällisiä tekoja aiempaa useammin ja mieluiten säännöllisesti, esimerkiksi viisi hyvää työtä joka maanantai”, sanoo professori Lyubomirsky.

Kiltteys on siis valinta, asenne, jonka avulla voi muuttaa toisen ihmisen elämää, vaikka vain ihan vähän.

Diego Villaveces uskoo, että ystävällisyys alkaa omasta itsestä. ”Joskus tulee torjuneeksi ihmisiä suojatakseen itseään, mutta siten eristäytyy vähitellen koko maailmasta”, hän sanoo. ”Jokainen maailmanuskonto perustuu rakkauteen. Ystävällisyys on rakkautta lempeämmällä ja helpommin saavutettavalla tasolla, joka sopii useimmille. Pieni kiltteys osoittaa, että muita pitää itsensä kaltaisina.”

Julkaistu Valitut Palat lehdessä 11/2009. © Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab