Näin pääset eroon munuaiskivistä

Luo: 11/10/2017 - 13:15

Yksi kymmenestä kärsii munuaiskivistä, joten niiden syntymiseen johtavista seikoista, mahdollisista torjuntakeinoista ja tarjolla olevista hoidoista on hyvä olla tietoinen.

Munuaiskivet ovat luultavasti kivuliaimpia kaikista tunnetuista vaivoista.
Kuva: 
Gianfranco Tripodo


Espanjassa Madridin itsehallintoalueella El Escorialin kunnassa asuva 49-vuotias Yolanda Alonso luuli vihlovan kivun oikeassa kyljessään johtuvan ovulaatiosta.

Kipu voimistui seuraavien päivien aikana ja muistutti sietämättömistä supistuksista, joista hän oli kärsinyt aikoinaan synnyttäessään nyt jo teini-ikään ehtinyttä tytärtään. Synnytyskivut ovat kuitenkin ohimeneviä, mutta nämä kipukohtaukset jatkuivat armotta.

Pian Yolanda ei meinannut pysyä enää jaloillaan. Hän oli peloissaan ja pyysi aviomiehensä viemään hänet lähimpään sairaalaan. Röntgenkuvien ja muiden kokeiden jälkeen lääkärit antoivat diagnoosin. Hänellä oli munuaiskivi.

Yolandalle annettiin kipulääkettä suonensisäisesti, sitten hänet lähetettiin nieltävien kipulääkkeiden kanssa kotiin odottamaan munuaiskiven poistumista. Lääkkeet auttoivat parin päivän ajan, mutta sitten hän sai uuden vakavan kipukohtauksen. Hän meni takaisin sairaalaan, jossa suonensisäistä lääkitystä jatkettiin. Piina päättyi lopulta äkillisesti. Kivi hajosi itsekseen.

Munuaiskivet ovat luultavasti kivuliaimpia kaikista tunnetuista vaivoista. Kivet ovat yleensä vain parin millin kokoisia, kuin puolikkaita riisinjyviä. On yllättävää, että niin pienet kappaleet voivat aiheuttaa vakavia oireita niin monille.

”Yksi kymmenestä kärsii munuaiskivistä”, sanoo professori ja urologi Thomas Knoll Heidelbergin yliopistosta. Se tarkoittaa, että pelkästään Euroopassa on arviolta 55 miljoonaa ihmistä, joille saattaa muodostua munuaiskiviä. Esiintyvyys on myös noussut nopeasti.

Euroopan urologiyhdistyksen mukaan se on kaksinkertaistunut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Vaivan yleisyyden vuoksi siihen liittyvistä seikoista on syytä olla tietoinen.

Kivien muodostuminen

Kehon läpi virtaa taukoamatta useita erilaisia aineita ja ylimääräinen aines kulkeutuu munuaisiin hajotettavaksi. Mitä runsaampaa virtsantuotanto on, sitä todennäköisemmin ylimääräinen aines liukenee ja poistuu kehosta. Munuaiskiviä voi muodostua, jos mineraalit ja muut aineet kasaantuvat ennen kuin keho ehtii poistaa ne.

Yleisin munuaiskivityyppi koostuu kalsiumin ja oksaalihapon yhdistelmästä. Toiseksi yleisin tyyppi puolestaan koostuu kihtiä aiheuttavasta virtsahaposta, ja siksi kihdistä kärsivillä ihmisillä on riski saada munuaiskiviä. Kiviä voi muodostua myös kalsiumin yhdistyessä fosfaatteihin. Muutkin kivennäisaineet voivat muodostaa kiviä ihmisillä, joilla on perinnöllistä taipumusta virtsakivitautiin.

Ihminen on yleensä tietoinen kiven olemassaolosta vain silloin, kun se poistuu munuaisista. Virtsa kulkeutuu munuaisista rakkoon virtsanjohtimen kautta. Jos kivi jää jumiin virtsanjohtimeen ja tukkii sen, kipu voi olla sietämätöntä. Kipukohtaukset ovat merkki siitä, että keho yrittää puskea tukoksen läpi huonolla menestyksellä.

Lääkärit käyttävät munuaiskividiagnoosin vahvistamiseen röntgenkuvia ja toisinaan tietokonetomografiaa eli TT-kuvausta, jonka avulla pienimmätkin kivet voidaan havaita. Veri- ja virtsanäyteanalyysin kautta voidaan tarkistaa, onko verenkierrossa tavallista suurempi määrä kivien muodostumista edesauttavia ainesosia.

Mikä syynä?

Nestehukka on yksi suurimmista riskitekijöistä. ”Jos ihminen ei juo tarpeeksi, kivien muodostumisen riski on suurempi”, sanoo professori Knoll.

Virtsakivitaudista kärsii kuitenkin entistä useampi, joten nestehukan ei voida katsoa olevan ainoa syy. Syyttävä sormi kääntyy kohti mukavaa elämää. Ihmisten paino nousee ja väestön liikalihavuuden lisääntyessä tulemme entistä alttiimmiksi munuaiskiville Kyse ei ole pelkästään siitä kuinka paljon syömme, vaan siitä mitä syömme.

”Mikäli ruokavalioon sisältyy paljon lihaa ja erityisesti punaista lihaa, kivien muodostumisen todennäköisyys kasvaa”, sanoo tohtori Hendrik Heers, joka työskentelee urologina Oxfordin yliopiston sairaalassa Isossa-Britanniassa. ”Kasvissyöjien riski sairastua virtsakivitautiin on huomattavasti alhaisempi lihansyöjiin verrattuna.”

Yhdysvaltain kansallisen diabetes-, ruuansulatus- ja munuaissairauksien instituutin mukaan prosessoidun ruuan, kuten tölkkivalmisteiden, pakasteiden ja muiden valmisruokien runsas kulutus on myös omiaan synnyttämään munuaiskiviongelmia. Prosessoitu ruoka sisältää usein runsaasti natriumia eli suolaa, joka lisää virtsassa olevan kalsiumin määrää.

Munuaiskivet ovat yleensä keski-ikäisten ja iäkkäiden ihmisten vaiva, mutta vuonna 2012 julkaistun tutkimuksen mukaan myös lapset ja erityisesti murrosikäiset altistuvat niille. Munuaiskivien esiintyvyys alle 18-vuotiaiden keskuudessa on noussut hälyttävästi viimeisen 25 vuoden aikana. ”Mielestäni tällä kehityksellä on suora yhteys ruokavalioon”, sanoo tohtori Palle J.S. Osther, Tanskan Fredericiassa sijaitsevan Lillebaeltin sairaalan urologian professori.



Prosessoitu ruoka voi kiihdyttää munuaiskiven kehittymistä.
Kuva: Thinkstock

Kukaan ei ole immuuni

Äkillinen ja voimakas kipu oikeassa kyljessä lamaannutti Rushka Robertin, kun hän oli vain 18-vuotias. Syntyperäinen amsterdamilainen vääntelehti ja oksenteli niin paljon, että hän pääsi hädin tuskin edes sänkyyn.

Tytön äiti oli entinen sairaanhoitaja ja epäili umpilisäketulehduksen olevan syy kipuun. He soittivat lääkärille, joka kuitenkin epäili heti munuaiskiviä. Ensihoitajat antoivat Rushkalle nopeasti vaikuttavia kipulääkkeitä ja lääkärin diagnoosi vahvistettiin sairaalassa.

Rushkalle annettiin lisää kipulääkkeitä, jonka jälkeen hänet lähetettiin seuraavana päivänä kotiin odottamaan kiven poistumista. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ja kipu paheni entisestään.

Rushka ei pystynyt virtsaamaan ollenkaan. Hän ei ollut koskaan tuntenut niin kovaa kipua. Hänet vietiin takaisin sairaalaan, jossa ilmoitettiin, että hänet on pakko leikata. Leikkaus sujui hyvin, mutta koettelemus ei ollut vielä ohi.

Uusiutumisen voi estää

Mikäli munuaiskivistä on kärsinyt jo kerran, vaivan uusiutumisriski on jopa 50 prosenttia. ”Kolmannen tai useamman tapauksen riski on noin 20-prosenttinen”, tohtori Heers sanoo.

Uudet ongelmat voidaan kuitenkin usein estää muutamilla yksinkertaisilla elämäntapamuutoksilla. ”Juo paljon uuden kiven syntymisen estämiseksi”, sanoo professori Osther. Hänen mukaansa olisi hyvä pyrkiä päivittäiseen kahden litran virtsantuotantoon.

Tavoitteeseen pääsemiseksi on juotava vähintään kaksi ja puoli litraa vettä. ”Lämpimällä säällä pitäisi juoda vieläkin enemmän.” Jos munuaiskivivaivoihin on perinnöllinen taipumus, edellä mainitut määrät pitäisi kaksinkertaistaa.

Vesi on ilmeinen valinta, mutta muut juomat voivat olla sitäkin tehokkaampia. Kahvinjuojilla riski munuaiskivien muodostumiseen on alhaisempi. Professori Knollin mukaan sitrusmehut, varsinkin sitruuna- ja greippimehut, lyövät kaikki muut juomat laudalta.

”Sitrukset kohottavat virtsan pH-arvoa”, hän sanoo.  Toisin sanoen, sitrukset tekevät virtsasta emäksisempää, jonka seurauksena melkein kaikkien kivityyppien muodostumisriski vähenee.

Sokerisia sitrusmehuja on kuitenkin syytä välttää, sillä makeutusaineet voivat kasvattaa riskiä ja kumota hedelmämehun hyvän vaikutuksen.

Lääkärisi saattaa kehottaa rajoittamaan tiettyjen elintarvikkeiden käyttöä munuaiskivien sisältämistä kemikaaleista riippuen. Liha, kananmunat ja äyriäiset ovat listan kärkipäässä, mutta myös paljon oksalaattia sisältävät raaka-aineet, kuten pähkinät, raparperi, pinaatti, punajuuri, suklaa ja bataatti voivat aiheuttaa joillekin ongelmia. 

Ruokavalion muuttaminen ei kuitenkaan aina riitä. Virtsahaposta muodostuneista kivistä kärsiville määrätään usein allopurinol-nimistä kihtilääkettä riskin pienentämiseksi. Tiatsidien (hydroklooritiatsidi, klooritalidoni, indapamidi) ryhmään kuuluvat nesteenpoistolääkkeet voivat vähentää munuaisten erittämää kalsiumin määrää ja estää kalsiumpohjaisten kivien muodostumista.

Rushkan kaltaisille potilaille ennaltaehkäisy ei ole niin yksinkertaista. Samankaltaiset oireet palasivat vain kaksi vuotta ensimmäisen munuaiskiven poistoleikkauksen jälkeen. Hän lannistui täysin. Hän oli noudattanut kaikkia lääkäreiden suosituksia. Hän oli vähentänyt maitotuotteiden ja sokerin käyttöä ja jopa lopettanut pinaatin syömisen kokonaan. Kaikesta huolimatta röntgenkuvissa näkyi, että hänen munuaisissaan oli lähes kaksikymmentä kiveä.

Rushka pystyi välttämään toisen leikkauksen, mutta hän kävi läpi vielä kolme uutta munuaiskivivaivaa ennen kuin eräs uusi lääkäri tarjosi hänelle markkinoiden lupaavinta ehkäisevää lääkettä, eli kaliumsitraattipillereitä.

Rushka Robert on nyt 26-vuotias ja hän ottaa kaksitoista kaliumsitraattipilleriä päivittäin. Se on vaivan arvoista. ”Puolen vuoden lääkityksen jälkeen tarkastuksessa kävi ilmi, että vasemmassa munuaisessani oli vain kaksi kiveä ja oikeassa yksi”, hän sanoo. Hän toivoo pääsevänsä kivistä pysyvästi eroon lääkityksen avulla.

Rushka ja monet muut munuaiskivivaivojen kanssa kamppailleet tietävät, että uusien kivien torjumiseksi on syytä käyttää kaikki mahdolliset keinot. 


Runsas vedenjuonti on oiva tapa ehkäistä munuaiskiven syntymistä.
Kuva: Thinkstock


Kuinka virtsakivitautia hoidetaan?

ILMOITUS, SISÄLTÖ JATKUU ALLA
ILMOITUS PÄÄTTYY

Korkean verenpaineen (nifedipiini) ja laajentuneen eturauhasen (tamsulosiini) hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä ollaan käytetty tavanomaisesti vauhdittamaan munuaiskivien poistumista kehosta. Vuonna 2015 julkaistu laaja tutkimus kuitenkin osoitti, että kyseisten lääkkeiden teho vastaa lumelääkkeitä. Nykyään tarkoituksena on vain lievittää kipua ja odottaa, että kivet poistuvat kehosta itsekseen. Kaikki kivet eivät kuitenkaan poistu noin vain.

”Mitä isompi kivi, sitä epätodennäköisemmin se poistuu kehosta itsekseen”, tohtori Heers sanoo. Pienikin kivi saattaa jäädä silloin tällöin jumiin virtsanjohtimeen. Silloin edessä on leikkaus, mutta toimenpide on harvoin invasiivinen. 

Kolme yleisintä leikkaustoimenpidettä:

1. Kehonulkoinen murskaushoito: Kiveen kohdistetaan ääniaaltoja kehon ulkopuolelta, jolloin se murskautuu pieniksi palasiksi ja poistuu virtsan mukana.
 Hyödyt: Toimenpide ei ole invasiivinen ja se on yleensä polikliininen.
 Haitat: Jos kivi on rakenteeltaan kova, poistoon vaaditaan useampi hoitokerta.

2. Ureteroskooppinen poisto: Virtsanjohtimeen asetetaan pieni putki ja kivi joko vedetään ulos tai sen murskaamiseen käytetään laseria.
Hyödyt: Tehokkain tapa pienten ja keskikokoisten kivien poistamiseen. Toimenpide on usein poli-kliininen. 
Haitat: Virtsanjohdin saattaa vahingoittua hieman. Katetri on joskus jätettävä paikoilleen kiven poistumiseen asti.

3. Perkutaaninen nefrolitotomia: Munuaiseen tehdään ihon läpi pieni viilto, jotta kivet saadaan etsittyä ja poistettua.
Hyödyt: Tehokkain tapa isojen kivien poistamiseen.
Haitat: Toimenpide on muita invasiivisempi, potilaan on yövyttävä sairaalassa leikkauksen jälkeen, ja toipumisaika on pidempi.


 

 



Osallistu keskusteluun!