Turvanappi lasten suojaksi nettiin

Emily järkyttyi ja pelästyi, kun hänen paras ystävänsä Julia kertoi, että oli ollut vähällä tulla siepatuksi. Julia oli suostunut tapaamaan ennestään tuntemattoman henkilön, johon hän oli tutustunut internetissä.

 

Julia*, joka asuu Kentissä Kaakkois-Englannissa, oli kolmen kuukauden ajan chattaillut netissä 14-vuotiaaksi luulemansa henkilön kanssa. Julia oli epävarma seksuaalisesta identiteetistään ja pohdiskeli sekä homo- että heteroseksuaalisuutta. Monien murrosikäisten lailla hän oli etsinyt apua internetistä ja löytänyt myötätuntoisen ystävän, joka esittäytyi Samanthaksi.

Lopulta Samantha ja Julia sopivat tapaamisesta. Odoteltuaan sovitulla tapaamispaikalla tunnin levoton Julia nousi lähteäkseen kotiin. Silloin mies, joka oli istunut koko ajan pysäköidyssä autossa lähettyvillä, ajoi hänen viereensä.

”Mahdatko sinä odottaa minun tytärtäni?” mies kysyi. ”Me riitelimme, ja hän säntäsi ulos. Tule kyytiin niin etsitään hänet yhdessä.”
Hermostuneisuudestaan huolimatta Julia aavisti vaaran ja alkoi empiä. Mies tarttui häntä käsivarresta, mutta Julia sai kiskaistuksi kätensä miehen otteesta ja pakeni.

Juliaa pelotti ja hävetti niin paljon, että hän uskoutui vain Emilylle. Emily tiesi, että asialle oli tehtävä jotain. Hän valitsi järkevän vaihtoehdon ja painoi internetin turvanappia, chattipalstalla olevaa punaista kuvaketta. Se yhdisti hänet parilla klikkauksella Lontooseen poliisin CEOP-jaostoon, joka on erikoistunut tutkimaan internetin käyttöön liittyvää lasten hyväksikäyttöä ja suojelemaan lapsia ja nuoria nettisaalistajilta. Siellä Emilyn sähköpostiviesti luokiteltiin hätätapaukseksi, jossa lasta saattaa uhata välitön vaara. CEOP:n tutkija lähetti saman tien raportin Kentin poliisille.

Julia osasi kertoa poliiseille miehen käyttämän auton merkin ja mallin. Lisäksi poliisit saivat yhdestä ”Samanthan” viestistä osan katuosoitetta. Näiden tietojen perusteella he pystyivät jäljittämään Hertfordshiressä asuvan 45-vuotiaan miehen, jolla oli jo ennestään kontollaan seksuaalirikoksia.

Emilyn ilmoituksesta ei ehtinyt kulua vuorokauttakaan, kun poliisit jo tunkeutuivat miehen asuntoon. Sieltä he löysivät tietokoneita, joilla oli kaikkea lasten hyväksikäyttöön liittyvää, pornokuvia lapsista, kondomeja ja veitsen. Mies oli chattaillut internetissä 30 tytön kanssa 14-vuotiaaksi tekeytyneenä. He löysivät myös kirjeen, jolla mies oli aikonut kiristää Juliaa: ”Älä kerro kenellekään, mitä olen tehnyt, tai paljastan kaikille, että olet lesbo.”

Mies sai neljän ja puolen vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen. Julia oli turvassa. Samoin olivat 30 muuta vaarassa ollutta tyttöä.
Kiperiin tilanteisiin joutuvien lasten turvanappia ei kuitenkaan ole otettu käyttöön mannereurooppalaisissa internetyrityksissä eikä muissa Euroopan maissa kuin Isossa-Britanniassa.

”Tällaisen palvelun tarve on kiistaton, ja asia on hoidettava viipymättä”, John Carr sanoo. Hän on lasten internetturvallisuutta edistävän eNACSO-verkoston johtava jäsen ja Yhdistyneiden kansakuntien erityisasiantuntija. Suomesta eNACSO-verkostoon kuuluu Pelastakaa lapset ry.

Junissa ja metroissa on hätäjarrut, valtateiden varsilla ja julkisilla paikoilla on hätäpuhelimia. Miksi jotain vastaavaa ei ole internetissä, joka on kuitenkin 2000-luvun laajin leikkikenttä?

”Haaveilen hälytysnapin saamisesta kaikkiin Euroopan maihin”, Jim Gamb­le sanoo. Hän on CEOP:n entinen johtaja, joka vaikutti ratkaisevasti siihen, että kuvake otettiin käyttöön Isossa-Britanniassa. ”Sen toteuttaminen on tekni­ses­ti helppoa. Se pitäisi ottaa käyttöön kaik­kialla heti.”

Aiemmin Gamble johti terrorisminvastaista organisaatiota Pohjois-Irlannissa, ja hän sovelsi samaa luovaa mutta tinkimätöntä lähestymistapaa työhönsä CEOP:ssa johtaessaan sitä vuodesta 2006 vuoteen 2010.

”Internetin käyttöä ei tehdä turvalliseksi vain pidättämällä nettisaalistajia. Ongelmaa täytyy lähestyä myös toisesta suunnasta”, hän sanoo. ”Lapsia ja nuoria täytyy valistaa ja heille täytyy antaa mahdollisuus ilmiantoihin.”

Nettisivuille sijoitettava hätäkuvake on Gamblen mielestä olennainen osa tätä työtä. Pelkästään viime vuonna CEOP sai yli 6 000 ilmoitusta. Yli 400 niistä koski lapsen houkuttelemista seksiin, ja 135 tapauksessa epäilty yritti sopia tapaamisesta lapsen kanssa. Turvanapin keskivertokäyttäjä on 11–16-vuotias, mutta apua ovat pyytäneet jopa 6-vuotiaat lapset.
Turvanappi otettiin käyttöön vuonna 2006, ja sen ansiosta on tehty jo yli 1 100 pidätystä ja tuhottu yli 260 vaaralliseksi luokiteltua sek­suaa­li­ri­kol­lis­ten verkostoa. Näillä toimenpiteillä CEOP on pelastanut yli 600 lasta.

”Saamme joka päivä aikaan jotakin merkittävää”, sanoo George, CEOP:n tutkija, joka turvallisuussyistä esiintyy jutussamme pelkällä etunimellä. ”Pyrimme siihen, että lapset voisivat pelata ja keskustella internetissä muiden kanssa pelkäämättä.”

Isossa-Britanniassa hätäkuvake on levinnyt kymmeniin sosiaalisiin verkostoihin ja nuorison käyttämille sivustoille. ”Minusta turvanapin käyttöönotto oli selviö”, Kevin Bachus sanoo. Hän toimii tuotepäällikkönä Bebossa, joka on yksi suosituimmista nuorison käyttämistä sosiaalisista sivustoista. ”Käyttäjämme haluavat tietää, että he voivat hälyttää apua, jos jotain ikävää tapahtuu.”

Kaikki internetyritykset eivät kuitenkaan olleet aluksi yhtä innostuneita. Gamble ja CEOP kävivät ankaran taistelun maailman laajimman sosiaalisen verkoston eli Facebookin kanssa saadakseen turvakuvakkeen käyttöön sen Ison-Britannian sivuilla. Taistelua seurattiin tiiviisti myös tiedotusvälineissä. Facebookin mukaan sen oma turvajärjestelmä oli riittävä, mutta se joutui taipumaan tiedotusvälineiden nostattaman yleisen paheksunnan ja vihaisten poliitikkojen painostuksen edessä.

Nyt Facebookin brittiläiset käyttäjät saavat tarvittaessa yhteyden poliisiin useiden eri linkkien kautta. Esimerkiksi ClickCEOP-sovellus ladattiin jo ensimmäisen kuukauden aikana 55 000 kertaa.

”Facebookia käyttävät lapset ja nuoret voivat linkkien ansiosta ottaa yhteyttä CEOP-jaostoon tavalla, joka on heille entuudestaan tuttu”, Facebookin tiedottaja Sophy Silver sanoo.

Miksi näin hyvä idea ei ole saanut tuulta sii­pien­sä alle muualla Euroopassa?
Muun muassa siksi, että muualla ei ole CEOP:n kaltaisia vahvoja lastensuojeluorganisaatioita, ei Jim Gamb­len tapaista tienraivaajaa eikä toimintaa vaativia poliitikkoja ja tiedotusvälineitä.

Outoa on, että edes ne yritykset, jotka käyttävät turvakuvaketta sivuillaan Isossa-Britanniassa, eivät ole yrittäneet ottaa sitä käyttöön muualla Euroopassa. Osa yhtiöistä sanoo, että aloitteen pitää tulla poliisilta tai lasten vanhemmilta. Lisäksi esimerkiksi Facebookissa arvellaan, ettei turvanapin käyttöönotto muissa maissa olisi niin yksinkertaista. ”ClickCEOP-sovellus on luotu Isoa-Britanniaa ajatellen”, Sop­hy Silver sanoo. ”Ei ole kuitenkaan sanottua, että se sopii yhteen muiden maiden lainsäädännön kanssa.”

John Carr ja monet muut lastensuojelun asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että yritysten perustelut ovat tekosyitä.
”Internetyhtiöiden liikevaihdossa puhutaan miljardeista euroista”, Carr sanoo. ”Ne ovat kyenneet teknisiin saavutuksiin, jollaisista ei muutama vuosi sitten osattu edes uneksia. Turvanapin käyttöönotto olisi niille lastenleikkiä, mutta ne eivät suostu siihen, ellei niitä painosteta.”

Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että painostus alkaa koventua myös Manner-Euroopassa. Association e-enfance, yksi Ranskan merkittävimmistä internetin turvallisuutta ajavista yhteisöistä, on vaatinut Facebookia ottamaan turvanapin käyttöön Ranskan Facebook-sivuilla.

”Ison-Britannian esimerkki osoittaa, että riippumaton turvajärjestelmä on tarpeen”, järjestön multimedia­joh­ta­ja Fahed Toumi sanoo. ”Lapset voivat pelätä tai tuntea syyllisyyttä. On tärkeää tarjota heille väline, joka saa heidät tuntemaan olonsa turvalliseksi.”
Pienemmätkin maat, kuten Slovenia, ovat havahtuneet. ”Olen ehdottomasti kuvakkeen kannalla”, Vasja Vehovar sanoo. Hän johtaa Ljubljanan yliopiston SAFE-SI-turvaprojektia, joka ajaa yleiseurooppalaisen hälytysjärjestelmän käyttöönottoa.

Euroopassa on jo 27 maata, joilla on internetissä ”kuuma linja”, jonka kautta lapset ja vanhemmat voivat raportoida netin käyttöön liittyvistä ongelmista. Kuumat linjat ovat kuitenkin omissa osoitteissaan, jotka internetin käyttäjien pitäisi tietää ja löytää – ne eivät siis ole helppokäyttöisiä kuvakkeita sivustoilla, joilla lapset säännöllisesti pelaavat tai chattailevat.

”Turvajärjestelmän täytyy löytyä niiltä sivustoilta, joilla lapset ja nuoret internetissä käyvät”, sanoo Chris Groe­neveld, joka on Hollannin poliisin internetrikoksiin erikoistuneen jaos­ton ylitarkastaja. Hän on neuvotellut jo kuukausia Microsoftin kanssa turvanapin käyttöönotosta yhtiön chat­ti­si­vustoilla. Sillä saisi suoran yhteyden Hollannin poliisin kuumaan linjaan. Lisäksi mahdolliseen rikokseen liittyvät tiedot tallentuisivat sen kautta automaattisesti poliisin järjestelmään.

Myös Euroopan komissio on ryhtynyt toimiin ja alkanut kannustaa so­siaalisia verkostoja ylläpitäviä yrityksiä ”tarjoamaan käyttäjille helppokäyttöisen ja helposti löytyvän hälytyskuvakkeen”, kertoo Roberta Angelilli, EU:n kansalaisvapauksien sekä oi­keus- ja sisäasioiden valiokunnan jäsen.

”Internetiä käyttävien lasten ja nuorten täytyy pystyä ilmoittamaan hyväksikäyttötapaukset nopeasti ja helposti nappia painamalla”, Angelilli sanoo ja lupaa seurata internetyrityksiä seuraavien kuukausien aikana nähdäkseen, millaisiin toimiin ne ryhtyvät.
Lasten turvallisuuden puolesta puhuva John Carr arvelee kuitenkin, ettei asiaan paneuduta riittävän nopeasti.
Hän pelkää, että tarvitaan jokin internetin käyttöön liittyvä murhenäytelmä – ”että jotain kauheaa täytyy tapahtua jollekin lapselle” – ennen kuin internetyritykset ja viranomaiset panevat vauhtia asioihin.
”Eikö olisi viisaampaa puuttua tilanteeseen jo nyt?” hän kysyy.

Julian Sher on kanadalainen tutkiva journalisti. Hän on kirjoittanut nettisaalistusta käsittelevän kirjan Caught in the Web: Inside the Police Hunt to Rescue Children from Online Predators
(Da Capo Pr 2007).