Aamuyöllä Münchenissa viisikymmenvuotias And­rew Towers ja hänen naisystävänsä palasivat taksilla kotiin mukavan illanvieton jälkeen. Lyhyen automatkan hinnaksi tuli kymmenen euroa. And­rew maksoi matkan 50 euron setelillä ja sai kaksi 20 euron seteliä takaisin. ”Taksikuski kysyi, haluanko kuitin, mutta en halunnut.”

Aamulla Andrew kipaisi läheiselle kioskille ostamaan tupakka-askin, jonka hän maksoi edellisenä yönä saadulla kaksikymppisellä. ”Myyjä sanoi heti, että seteli on väärennetty”, Andrew muistelee. ”Hän katsoi seteliä valoa vasten, ja oli helppo nähdä, että värit eivät olleet oikeat. Sitten myyjä soitti poliisille.”

Viranomaiset halusivat nähdä kaikki Andrewin lompakossa olleet setelit. ”Silloin huomasin, että myös toinen taksikuskilta saaduista seteleistä oli väärennetty.”

Seuraavaksi Andrew vietiin poliisiasemalle. ”Ajattelin edelleen, että kaikki on kunnossa, sillä minähän olen viaton uhri. Poliisi kuitenkin kertoi, että minua saatettaisiin syyttää väärennetyn rahan tietoisesta levittämisestä. Järkytyin, kun poliisi jatkoi, että voisin joutua vuodeksi vankilaan.”

Muutamaa päivää myöhemmin And­rew sai virallisen kirjeen, jossa ilmoitettiin, että hän voi välttää oikeudenkäynnin maksamalla 2 700 euron suuruisen sakon. ”Se tuntui melko paljolta, joten päätin mennä oikeuteen”, käytettyjä dvd- ja cd-levyjä myyvää yritystä pyörittävä Andrew sanoo. Baijerin osavaltion viranomaiset järjestivät hänelle asianajajan, ja lyhyen tuomioistuinkäsittelyn jälkeen Andrew vapautettiin syytteistä. ”Kokemus opetti minulle kaksi asiaa”, hän naurahtaa. ”Älä koskaan maksa lyhyttä taksimatkaa isolla setelillä, ja pyydä aina kuitti.”

Se, mitä tapahtui Andrewille, ei ole yksittäinen tapaus. Jo nyt yli 300 miljoonaa ihmistä käyttää euroja joka päivä, ja euro on Yhdysvaltain dollarin jälkeen käytetyin valuutta kansainvälisessä kaupankäynnissä. Sitä mukaa kun euro leviää yhä laajemmalle, entistä enemmän ihmisiä joutuu väärennetyn rahan uhreiksi.

Niin kävi Steve Crippsille, Itävaltaan hiihtolomalle saapuneelle rakennusurakoitsijalle, jolle selvisi, että koko hänen 2 000 euron suuruinen matkakassansa oli väärää rahaa. ”Poliisi piti minua putkassa kymmenen tuntia, otti sormenjälkeni ja vaati myös dna-näytettä”, hän muistelee.

Toinen kohtalotoveri on herra Kim, joka omistaa pienen baarin Pariisin 20. kaupunginosassa. Hänen kassaansa päätyy niin paljon väärennettyjä seteleitä, että hän on ostanut ult­ra­vio­let­ti­lam­­pun niiden tunnistamista varten. ”Edes uv-lamppu ei paljasta kaikkia väärennöksiä”, hän sanoo. ”Viimeksi tänään pankkiin ei hyväksytty kahta viiden euron seteliäni.”

 

 

Kun euro otettiin käyttöön tammikuussa 2002, Euroopan keskuspankki EKP (joka vastaa Euroopan unionin rahapolitiikan ohjaamisesta) ylisti euroa maailman vaikeimmin väärennettäväksi valuutaksi.

Uusissa se­te­leis­sä otettiin käyttöön huipputason turvatekijöitä kuten varmuuslanka, mik­ro­­kir­­joi­­tus­­, ho­lo­gram­mit, vä­riä vaih­tavat painatukset sekä kai­ver­rus­pai­na­tus­, joka auttaa tunnis­ta­maan aidon setelin sen tunnun pe­rus­teella.

EKP oli ennakoinut väärentäjien käyttävän euron käyttöönoton alkuvaiheessa hyväkseen sitä, ettei suuri yleisö vielä tuntenut uutta valuuttaansa kovin hyvin. Väärennöksiä ei kuitenkaan ensi alkuun ollut laajamittaisesti liikkeellä.

”Ensimmäiset ilmi tulleet väärennökset olivat tökeröitä”, sanoo Michael Rausch­en­bach, joka on Europolin (eli Euroopan unionin lainvalvontaviraston) väärennöksiä vastaan taistelevan osaston johtaja. ”Järjestäytyneeltä rikollisuudelta kesti jonkin aikaa oppia eurosetelien hienoudet, mutta sittemmin väärennösten laatu on parantunut ja meidän työmäärämme siis lisääntynyt.”

Vuonna 2007 tuli ilmi 12 prosenttia enemmän väärennöksiä kuin edeltävinä vuosina. Sitä seuraavana vuonna kasvu oli jälleen kaksinumeroinen – eikä osoittanut laantumisen merkkejä.

Määrä kuitenkin laski vuoden 2011 ensimmäisen puoliskon aikana, jolloin 13 miljardin aidon setelin joukosta poistettiin vain 296 000 väärennettyä seteliä. Luku on alhaisin sitten vuoden 2008. Kaikesta huolimatta EKP neuvoo kansalaisia pitämään silmänsä yhä auki.
Haagissa sijaitsevassa Europolin päämajassa, sotkuisessa toimistossaan, jossa suurimman osan pöytätilasta täyttävät huipputekniset setelintunnistusvälineet, Rauschenbach levittää valikoiman väärennettyjä seteleitä pöydälle näppärästi kuin kortinjakaja kasinolla.

Hän heiluttaa 200 euron seteliä, jota hän kutsuu ”prinsessaksi”, sillä se on yksi laadukkaimmista väärennöksistä, mihin hän on koskaan törmännyt. ”Se on 80-prosenttisen täydellinen, mikä on paljon enemmän kuin valtaosassa muista meille päätyvistä väärennöksistä.”
Tummassa puvussaan ja hillityssä solmiossaan 48-vuotias Rauschenbach näyttää kiireestä kantapäähän poliisijohtajalta. ”Toimin Saksan poliisin väärennösosaston johtajana 15 vuoden ajan ja kiinnostuin aina vain enemmän rahaväärennöksistä. Euroja on liikkeellä käytännössä joka puolella maailmaa, joten se on erityisen houkutteleva kohde väärentäjille.”

Europol arvioi, että noin 70 prosent­tia kaikista väärennöksistä tekee muutama rikollisliiga Italiassa sekä Balkanin valtioissa, joista Bulgaria johtaa joukkoa. Viraston asiantuntijat työskentelevätkin tiiviisti kansallisten poliisivoimien kanssa. Toukokuussa 2010 Europol ja Bulgarian poliisi toteuttivat operaation, jossa tehtiin ratsioita salaisiin setelipainohin – ja löydettiin yli puoli miljoonaa korkealaatuista väärennettyä seteliä.

Eniten väärennetyt setelit ovat aina olleet niitä, joita käytetään eniten jokapäiväisissä toimissa: 20 ja 50 euron setelien osuus kaikista löydetyistä vääristä seteleistä on yli 80 prosenttia.

Rauschenbach varoittaa lainkuuliaisia kansalaisia olemaan valppaina paikoissa, joihin kokoontuu paljon ihmisiä ja joissa maksetaan pienillä seteleillä – esimerkiksi suurilla festivaaleilla ja urheilutapahtumissa.

Eräs EKP:n asiantuntija lisää, että osa vääristä seteleistä leviää lisäksi kauppojen, pankkien ja ravintoloiden räikeiden loistevalojen alla, missä olosuhteet väärän rahan erottamiseen ovat heikommat kuin monissa muissa paikoissa.

Useimmat väärennetyt eurot tehdään laakapainokoneilla, jotka ovat kalliita ja suhteellisen monimutkaisia laitteita. Digitaaliset kopiokoneet kuitenkin kehittyvät kaiken aikaa, ja ne ovat perinteisiä painokoneita halvempia, pienempiä ja helpommin liikuteltavia. Niitä siis voidaan vaivatta siirrellä piilopaikasta toiseen. Se huolestuttaa Gunter Seiboldia, joka työskentelee väärennösasiantuntijana Baijerin poliisin tutkimusyksikössä.

 

 

 

”Lainvalvojat ja rikolliset käyvät loppumatonta kilpajuoksua: kumpikin puoli huhkii hullun lailla pysyäkseen yhden askelen toista edellä”, hän sanoo. ”Nykyään Euroopassa voi sulloa pienen omaisuuden arvosta väärennettyjä seteleitä selkäreppuun ja matkata junalla jonnekin muualle levittämään niitä, eikä missään vaiheessa tarvitse edes näyttää passia.”

Kaikilla suurilla väärennösliigoilla on joukko kuriireita levittämässä seteleitä kiertoon. Rauschenbachin toimistossa on seinäkartta, jota  bulgarialainen rikosliiga käytti kurii­ri­joukkonsa ohjeistamiseen. Siihen on kirjattu varoituksia tietyistä alueis­ta, kuten Pohjois-Saksasta, jossa oli suu­rin vaara jäädä kiinni. ”Liigat suun­nit­te­­le­vat operaatiot sotilaallisella tark­kuu­della,” Rauschenbach sanoo, ”ja jos jotain menee vikaan, kuriirit jätetään oman onnensa nojaan.”

On mahdotonta arvoida tarkasti, kuinka paljon vääriä euroja kiertää maailmaa. Viralliset tilastot perustuvat poliisin ratsioissa löydettyjen ja tai muuten ilmi tulleiden väärennösten määrään. Vaikka riski kohdata väärennetty euroseteli on edelleen pieni, väärentäminen itsessään on yhtä vanhaa kuin raha.

EKP haluaa pysyä aina askelen edellä rikollisista, ja sillä on tiettävästi meneillään projekti, jossa jokaiseen arvoltaan yli 20 euron seteliin kuuluisi radiotaajuinen RFID-tunniste (Radio Frequency Identification).

Sen avulla voitaisiin tehokkaasti löytää väärennetyt setelit. Lisäksi Europol ja kansalliset poliisivoimat voisivat jäljittää likaisen rahan liikkeitä ja rahanpesuoperaatioita. EKP kieltäytyy kuitenkin kommentoimasta asiaa: ”On turha lähteä mukaan spekulaa­tioihin.”
 

Viimeinen sana kuuluu Michael Rauschenbachille. ”Europolin odotetaan suojelevan valuuttaa väärentäjiltä”, hän myöntää auliisti. Järjestäytynyt rikollisuus yrittää aina parantaa vää­rennystekniikoitaan. Rauschenbach jatkaa: ”Voitte olla varmoja, et­tem­­me aio istua kädet ristissä sillä aikaa kun rikolliset hyökkäävät euron kimppuun.”