Vähähiilihydraattinen ruokavalio – toimiiko se?

Gary Taubes pureutuu teoksessaan Why We Get Fat: And What to Do About It lihomisen syihin ja siihen, miten päästä kiloista eroon. Erityisesti hän paneutuu kysymykseen siitä, minkä vuoksi ihmiset lihovat lihomistaan huolimatta tutkijoiden ja terveysviranomaisten suosituksista. Neljänkymmenen vuoden ajan ihmisten päähän on taottu yksinkertaista mantraa: syö vähemmän rasvaista ruokaa, niin laihdut. Samalla ylipainoisten määrä esimerkiksi Yhdysvalloissa on kasvanut 13 prosentista 33 prosenttiin.

Taubes uskoo tietävänsä syyn lihavuuteen. Hänen mukaansa jokainen, joka perehtyy tutkimuksiin, huomaa ettei rasva ole laihduttajan vihollinen. Nopeat hiilihydraatit sen sijaan ovat.

Ihmisille on markkinoitu rasvatonta jogurttia laihdutusruokana, minkä lisäksi heitä on kehotettu vähentämään voin ja kerman kanssa läträämistä ruuanlaitossa sekä syömään perunan ja pastan ilman kastiketta tai juustokuorrutetta.

Kaikki nämä neuvot johtavat siihen, että ruumis varastoi rasvaa entistä tehokkaammin. Sen sijaan pahamaineisina pidettyjen ruokien kuten pihvien, hampurilaisten, juuston ja kermaviilin nauttiminen voi edesauttaa painon putoamista ja torjua sydän- ja verisuonitauteja.

Ei ole mikään ihme, että Taubesin mielipiteet ovat herättäneet kiivasta keskustelua. Soveltavaa fysiikkaa ja avaruustekniikkaa opiskellut ja lukuisia tiedekirjallisuuspalkintoja voittanut toimittaja tunnetaan intohimoisesta suhtautumisestaan tieteeseen ja kirjoittamiseen, mutta hänellä on myös maine miehenä, joka valikoi tutkimuksista omia näkemyksiään puoltavat kannat ja jättää muut näkökulmat huomiotta.

Viiden viime vuoden aikana tehdyt tutkimukset ovat kuitenkin saaneet myös muita tutkijoita muuttamaan käsityksiään ja myöntämään, että vähähiilihydraattinen VHH-ruokavalio voi olla ratkaisu alati paisuvaan lihavuusepidemiaan.

Taubesin mukaan hänen teoriansa on vain yksi selitys sille, miksi ihmiset lihovat. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin toteaa, että mitä todennäköisimmin hänen teoriansa on se, joka pitää paikkansa.

Reader’s Digestin (Suomessa Valitut Palat) terveystoimittaja Lisa Davis haastatteli Taubesia, joka esittelee tässä seitsemän teesiään:

LIHAVUUSTUTKIJAT OVAT VÄÄRÄSSÄ

Ylipainon perimmäisenä syynä pidetään sitä, että ihmiset syövät enemmän kuin kuluttavat. Se kuulostaa järkeenkäyvältä, mutta ei itse asiassa anna mitään käyttökelpoista tietoa. Jos lihon, on sanomattakin selvää, että olen syönyt liikaa. Mutta jos minulta kysytään, miksi söin liikaa, en luultavasti osaa vastata.

Jotkut pitävät minua hulluna ja luulevat minun yrittävän kumota fysiikan lait, mutta kyse ei ole siitä. On itsestään selvää, että jos syö enemmän kuin kuluttaa, lihoo. Oikea kysymys kuitenkin kuuluu: miksi ihminen syö liikaa?

En yritä kumota vanhoja teorioita, vaan lähestyn pulmaa eri näkökulmasta. Väitän, että ylensyöminen ja sitä seuraava lihominen johtuvat elimistön rasva-aineenvaihdunnan häiriöistä.

LAIHDUTUSKUURIT OVAT HYÖDYTTÖMIÄ

Neljän viime vuosikymmenen aikana tutkimukset ovat osoittaneet, ettei syödyn energiamäärän rajoittamisella ole merkittävää vaikutusta painon putoamiseen. Eli samaan aikaan kun tutkijat syyllistävät ylipainoisia ylensyönnistä ja laiskuudesta, he toteavat, ettei laihdutuskuureista ole mitään hyötyä. Heidän mielestään ainoa ratkaisu olisi kehittää lääke, joka pyyhkäisisi liikakilot – ja asiakkaan rahat – mennessään. Tutkimusten valossa ei siis ole mikään ihme, että lääkärit pitävät järkevänä ratkaisuna lihavuusleikkauksia, joissa käytännössä pistetään potilaan koko ruuansulatuselimistö uusiksi.

Kenellekään ei pitäisi olla yllätys, etteivät laihdutuskuurit toimi. Ylipainoiset ihmiset ovat kautta aikojen tehneet kaikkensa yrittäessään syödä vähemmän. Toki joukosta löytyy niitäkin, jotka ovat jo alkuvaiheessa todenneet homman hyödyttömäksi, luovuttaneet ja päättäneet nauttia elämästä. Periaatteessa liikalihavan voi kuitenkin määritellä ihmiseksi, jolle syömisen vähentämisestä ei ole ollut apua.

Yksi asia on varma: pienellä kalorimäärällä kituuttaessa ihmisellä on koko ajan nälkä. Kaiken lisäksi ruumis menee säästöliekille eli toisin sanoen se sopeutuu pienempään energiamäärään ja kuluttaa vähemmän. Eläinkokeet ovat osoittaneet, että mitä vähemmän eläimille annettiin ruokaa, sitä pienempi elimistön energiankulutus oli. Lihavuustutkijoiden onkin ollut pakko myöntää, ettei kaloreiden rajoittaminen ole tehokas keino pysyvään painonhallintaan.

KALORIEN LASKEMINEN ON MAHDOTONTA

Terveysviranomaiset haluavat, että ihmisten elimistö olisi energiatasapainossa. Se on vain hienompi tapa ilmaista, että kuluta se, mitä syöt. Mitä energiatasapaino sitten käytännössä tarkoittaa?

Ihminen kuluttaa keskimäärin 2 700 kilokaloria päivässä, mikä tekee miljoona kilokaloria vuodessa. Vuoden aikana ihminen syö jopa 10 000 kiloa ruokaa. Miten tarkkaan päivittäistä energiansaantia ja -kulutusta oikein tulisi vahtia, jotta ei lihoisi vuodessa kiloakaan? Sillä jos lihoo kilon vuodessa, kaksikymppisenä hoikassa kunnossa ollut ihminen on nelikymppisenä 20 kiloa lihavampi ja merkittävästi ylipainoinen. Se, että näin käy, ei ole mitenkään harvinaista. Vastaus esittämääni kysymykseen on, että niinkin pieni määrä kuin 22 ylimääräistä kilokaloria päivässä riittää kerryttämään vyötärölle kilon rasvaa vuodessa.

Yritän siis sanoa, ettei kukaan pysty laskemaan energiansaantiaan noin tarkasti. Parisenkymmentä kilokaloria vastaa yhtä haukkausta hampurilaisesta, muutamaa siemausta limsatölkistä tai paria puraisua omenasta. Kaloreiden laskeminen riittävän tarkasti on lähes toivotonta, vaikka siinä olisi kuinka hyvä. Toisin sanoen energiatasapainon saavuttaminen on mahdotonta. Jos kaloreiden laskeminen on asiantuntijoiden mielestä paras keino taistella ylipainoa vastaan, minua kiinnostaisi tietää, miksemme me kaikki ole lihavia.

LIIKUNTA EI ESTÄ LIHOMASTA

Ihmisiä kannustetaan pudottamaan painoa urheilemalla. Samalla kuitenkin on unohdettu, että mitä enemmän energiaa kuluttaa, sitä paremmin ruoka maistuu.

Kuvitellaan hetki, että sinut on kutsuttu huippukokin valmistamalle illalliselle. Luvassa on toinen toistaan herkullisempia alku-, pää- ja jälkiruokia. Mieleesi saattaa juolahtaa jättää lounas väliin ja käydä huhkimassa ylimääräinen salitreeni. Illallispaikka sijaitsee muutaman kilometrin päässä kotoasi, joten päätät taittaa matkan jalan. Kun pääset perille, oletkin valmis syömään vaikka hevosen.

Ylipainoisia siis neuvotaan pudottamaan painoa liikunnan ja niukkakalorisen ruokavalion avulla, vaikka loppujen lopuksi ne ovat juuri ne kaksi asiaa, jotka tekevät ihmisestä entistä nälkäisemmän. Eikä ole olemassa yhtäkään tutkimusta, joka kiistattomasti osoittaisi liikunnan vaikuttavan painoon.

Osa asiantuntijoista puolustautuu sillä, että liikunnan voidaan olettaa hillitsevän lihomista pitkällä aikavälillä, mutta samaan hengenvetoon he toteavat, että tutkimustulokset eivät varsinaisesti tue tätä näkemystä.

Tarvitseeko muuta enää sanoa? Olettamus liikunnan myönteisestä vaikutuksesta painoon on sata vuotta vanha, ja jos sen paikkaansapitävyyttä ei ole vieläkään saatu todistettua, voidaan melko varmasti väittää, ettei sitä tulla koskaan tekemään.

ON OLEMASSA KEINO LAIHTUA

Ennen ihmiset varttuivat siinä uskossa, että jalostettuja hiilihydraatteja ja tärkkelystä sisältävät ruuat eli pasta, peruna, leipä, makeiset, riisi ja maissi lihottavat. He olivat oikeassa. Kaikkein pahimpia ovat luultavasti makeiset sekä kaikki vettä ja sokeria sisältävät juomat appelsiinimehusta virvoitusjuomiin. Syynä siihen on se, että jalostetut hiilihydraatit nostavat elimistön insuliinitasoa.

Tutkijat ovat 1960-luvulta asti tienneet, että insuliini on rasvakudokseen eniten vaikuttava hormoni. Se on kiistaton tosiasia, ja kuka tahansa voi tarkistaa biologian kirjasta, mikä saa rasvan kertymään rasvasoluihin. Vastaus on insuliini. Mutta kun puhutaan ylipainosta, väitetään, että ihmiset lihovat, koska he syövät liikaa ja liikkuvat liian vähän. Väite on täysin ristiriidassa tieteen kanssa.

Haluan sanoa lihavuustutkijoille yhden asian. Heidän tulisi kiinnittää huomiota rasvakudokseen ja sen tuottamiin hormoneihin ja entsyymeihin. Niissä piilee vastaus ylipainon syihin ja ratkaisu liikakiloista eroon pääsemiseksi. Periaatteessa Atkinsin dieetin kehittänyt lääkäri Robert Atkins oli oikeassa, vaikka hänen tieteelliset perustelunsa eivät menneetkään ihan kohdilleen.

SYÖ RUOKAA, JOKA PITÄÄ INSULIINITASON MATALANA

Ihmisillä on tapana ajatella rasvasoluja pankkitilinä, jolle elimistö varastoi ylimääräisen energian rasvahappoina. Ne se ottaa sitten käyttöön, kun sillä on nälkä.

Rasvakudos kuitenkin muistuttaa enemmänkin lompakkoa, ja syöminen on vähän kuin kävisi pankkiautomaatilla. Automaatilla käytyäsi pistät rahat lompakkoon ja kulutat ne pikkuhiljaa, ja kun ne alkavat käydä vähiin, käyt nostamassa lisää.

Insuliini kuitenkin liimaa rahat lompakkoon, joten automaatille on pakko palata vähän väliä. Rasvasolut muuttuvat koko ajan laajemmiksi, mutta ruumis ei pääse käsiksi niiden varastoimiin rasvahappoihin. Näläntunne palaa ja on pakko saada lisää syötävää.

APUA VÄHÄHIILIHYDRAATTISESTA RUOKAVALIOSTA

Tutustuin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, kun halusin testata Atkinsin dieettiä. Pidin sitä silkkana hölynpölynä enkä uskonut, että sillä pystyisi pudottamaan painoa.

Nykyään suhtaudun toisin, ja kun käyn syömässä ystävieni kanssa ulkona, annan heidän nauttia salaattinsa ja vähärasvaiset kananrintansa, kun taas itse tilaan alkuruuaksi juustotarjottimen ja pääruuaksi pihvin. Atkinsin dieetillä nimittäin painoni putosi, ja saatoin lähestulkoon tuntea, miten kilot karisivat vyötäröltäni.

Aamupalaksi syön kananmunia ja pekonia tai makkaraa. Lounaalla syön toisinaan juustohampurilaisen ilman sämpylää. Päivälliseksi nautin reilun kokoisen pihvin, paistettua kanaa tai kalaa kasvisten kera. VHH-ruokavaliossa on se hyvä puoli, että jokainen saa syödä mitä haluaa ja miten paljon tahansa, kunhan vain jättää lihottavat ruuat väliin.

Siitä lähtien kun aloin noudattaa VHH-ruokavaliota, näläntunnetta ei ole ollut. Tukevan aamupalan turvin selviän pitkälle iltapäivään. Kello kahden maissa mieleeni saattaa juolahtaa, että pitäisi varmaan syödä jotain, mutta minun ei ole vieläkään nälkä. Noudattaessani vähärasvaista ruokavaliota vatsani kurni parin tunnin välein, ja paino sen kun nousi.

Vuonna 2010 julkaistiin toistaiseksi laajin vähähiilihydraattista ruokavaliota koskeva tutkimus. Siihen osallistui kaksi ryhmää, joista toisen päivittäinen energiansaanti rajoitettiin1 200–1 800 kilokaloriin, kun taas toisen ryhmän jäsenet noudattivat vähähiilihydraattista ruokavaliota ja saivat syödä niin paljon kuin halusivat.

Tutkijat hädin tuskin mainitsivat, että heidän tutkimuksessaan verrattiin nimenomaan erittäin niukkakalorista ruokavaliota ruokavalioon, jossa ihmiset saivat syödä niin paljon kuin tahtovat. Siitä huolimatta kävi ilmi, että VHH-ruokavalio oli painonhallinnassa yhtä tehokas kuin perinteinen kaloreita rajoittava ruokavalio. Ja juuri se on mielestäni tärkein lihavuustutkimuksen saralla tähän mennessä tehty havainto: on mahdollista laihtua tehokkaasti ilman liian vähillä kaloreilla kärvistelyä – vaikka tutkimuksessa tämä tosiseikka sivuutettiinkin erittäin tylysti.

Myös liuta muita tutkimuksia on osoittanut VHH-ruokavalion olevan niukkakalorista ruokavaliota tehokkaampi tapa laihtua.

RASVA TEKEE HYVÄÄ SYDÄMELLE

Käsitys rasvan haitallisuudesta on juurtunut syvälle. Kaikki tietävät, että Atkinsin dieetti on koitunut joidenkin ihmisten kohtaloksi – tai niin meille on ainakin kerrottu. Ryhdyttyäni noudattamaan VHH-ruokavaliota vaimoni pakotti minut hankkimaan henkivakuutuksen.

Kymmenen viime vuoden aikana lukuisissa tutkimuksissa on vihdoin ja viimein perehdytty siihen, mistä Atkinsin dieetissä on kyse. Tulokset osoittavat, että riski sairastua sydänsairauksiin itse asiassa pienenee, jos ihminen toimii vastoin terveysviranomaisten suosituksia ja rasvojen ja kalorien sijasta rajoittaakin hiilihydraattien syömistä.

Sydämen terveydelle olennaisen eli hyvän hdl-kolesterolin määrä veressä kasvaa, ja verisuonia tukkiva vaarallinen ldl-kolesteroli pehmenee. Sen lisäksi veren insuliinipitoisuus laskee, insuliiniresistenssi katoaa ja verenpaine normalisoituu.

Ihmiset ovat yrittäneet suojella sydäntään välttelemällä rasvaa. Vähärasvainen ruokavalio on kuitenkin sydämelle haitallinen, sillä se sisältää paljon hiilihydraatteja. Se, että terveysviranomaiset yrittävät saada kansan syömään rasvatonta ruokaa, on yksi perustavimmista syistä sille, että lihavuus- ja diabetesluvut ovat räjähtäneet käsiin.

YLIPAINO EI OLEOMAA SYYTÄ

50 viime vuoden ajan lihavuustutkimukset ovat rivien välissä väittäneet, että liikalihavilla ihmisillä ei yksinkertaisesti ole samanlaista itsekuria ja selkärankaa kuin hoikilla. Syyllistäminen ei kuitenkaan auta, vaan päinvastoin pahentaa asiaa. Monet lääkärit eivät edes halua olla tekemisissä ylipainoisten potilaiden kanssa, koska näkevät näissä ihmisen, joka ei välitä itsestään tarpeeksi syödäkseen kohtuudella ja harrastaakseen liikuntaa muiden ihmisten lailla.

Kun näen liikalihavan ihmisen, näen pelkästään hormonaalisen epätasapainon, en epäonnistunutta ihmistä. On totta, että kaikki ihmiset eivät liho hiilihydraateista, vaan lihominen riippuu siitä, miten herkästi solut – ja tarkemmin sanottuna rasvasolut – reagoivat insuliiniin. Iso osa ihmisistä kuitenkin lihoo runsaasti hiilihydraatteja sisältävän ruokavalionsa takia. Jos joku on ollut lihava pitkään, hiilihydraateista luopuminen ei välttämättä auta, mutta kaikkein hoikimmilleen ihminen pääsee, kun hän syö mahdollisimman vähän hiilihydraatteja.

Minulta kysytään usein, onko VHH-ruokavaliolla haittavaikutuksia, ja vastaus on: kyllä.

Osalle uuteen ruokavalioon siirtyminen aiheuttaa voimattomuutta, sillä ruumis tarvitsee aikaa sopeutua muutokseen. Olon pitäisi kuitenkin helpottaa sillä, että lisää ruokaan aavistuksen suolaa ja nauttii keittoja. VHH-ruokavalio saattaa alentaa verenpainetta, joten kannattaa keskustella lääkärin kanssa verenpainelääkityksen pienentämisestä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan yritän sanoa, että ihmisten tulisi syödä sitä, mitä evoluutio on tarkoittanut meidät syömään. Pitkälle jalostetut viljatuotteet ja sokeri eivät ole koskaan aiemmin olleet luontainen osa ruokavaliotamme. Kun keräilimme ja metsästimme ruokamme luonnosta, söimme lihaa niin usein kun sitä oli saatavilla. Muun ajan söimme kasviksia, jotka olivat huomattavasti sitkeämpiä ja kuitupitoisempia kuin kasvikset, joita nykyään syömme. Toisin sanoen niissä oli vähemmän nopeita hiilihydraatteja.

VHH-ruokavalio ei ole mikään laihdutuskuuri. Tärkeintä on välttää lihottavia ruokia, mutta muuten jokainen on vapaa syömään niin paljon kuinhaluaa.