Vastaako ydivoima haasteisiin?

Kun Ursula Naccachen neljä lapsenlasta tulivat yökylään hänen kerrostaloasuntoonsa Pariisiin, hän lupasi heille yllätyksen: ”Jos laittaudutte kipin kapin yöpukeisiin, sytytän Eiffelin tornin valot ihan vain teitä varten.”

Tietämättä, että torni valaistaan joka täyden tunnin aikaan, lapset kerääntyivät pyjamaisillaan ikkunan ääreen samalla kun Ursula silmä kovana kelloa vahtien kohotti näyttävästi television kaukosäätimen ja painoi nappia.

”Voilà!” hän huudahti, ja lapset kiljuivat riemusta, kun tornin 20 000 lamppua syttyivät loistamaan.

Ovela isoäiti ei ole Ranskan ainoa voimavelho. Kaikkialla maassa on hymy herkässä, koska valaistukseen on tarjolla runsain määrin halpaa sähköä. Koska energia on myös ”puhdasta”, henkeä kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt ovat Ranskassa kolmanneksen Euroopan keskiarvoa vähäisemmät.

Ranskan esimerkkiä kannattaa seurata, julistaa maan presidentti Nicolas Sarkozy. ”Näytämme, miten vähennetään öljyriippuvuutta, pienennetään päästöjä ja toimitetaan maailman halvimpiin kuuluvaa sähköä.”

Tähän päästään ydinenergialla. Lähes 80 prosenttia Ranskan sähköstä tuotetaan sen 58 ydinvoimalassa. Ranskalla ei ole öljy- eikä hiilivaroja eikä siksi paljon valinnanvaraakaan. Niinpä se ryhtyi 1970-luvun puolivälissä rakentamaan tosissaan ydinvoimaa ja vie nykyään jo 16 prosenttia tuotannostaan naapurimaihin.

Vaikka 14 EU-maassa sijaitsevat 143 ydinvoimalaa tuottavat kolmanneksen näiden maiden sähköstä, ydinvoima ei ole muun Euroopan taloudessa läheskään samanlainen valon tuoja kuin Ranskassa.

Yli 24 vuotta sitten sattunut Tsˇernobylin onnettomuus ja se, ettei ydinjätteen varastointiongelmaa ole vielä ratkaistu, pelottavat useimpien maiden hallituksia. Siksi ne eivät ole halunneet rakentaa uusia ydinvoimaloita. Nyt, kun Euroopan talouden taantuma uhkaa pidentyä ja pahentua, ydinenergia alkaa poliittisten johtajien silmissä näyttää pienemmältä riskiltä. Sarkozyn sanoma alkaa mennä perille: ydinvoimalla saa halpaa sähköä. Helpoimmin oppi on omaksuttu itäisessä Euroopassa, missä monet maat jäivät energian puutteessa kylmään hytisemään Venäjän keskeytettyä kaasun viennin vuosina 2006 ja 2009. Länsi-Euroopan käyttämät Pohjanmeren öljy- ja kaasuvarat alkavat ehtyä. Ilmaston lämpenemisestä syytettyjen kasvihuonekaasujen syntymistä täytyy vähentää. Ydinvoimasta on äkkiä tullut poliittisesti hyväksyttävä ratkaisu kaikkiin näihin ongelmiin. Se on puhdasta ja sitä voidaan tuottaa runsaasti.

”Ydinvoima tekee nyt uutta tulemista koko maailmassa”, World Nuclear Associationin johtaja John Ritch kirjoittaa.

Tekniikka kehittyy kaiken aikaa. Suomessa ja Ranskassa rakenteilla olevat uudet niin sanotut eurooppalaiset painevesireaktorit lupaavat 17 prosentin polttoainesäästöjä, 30 prosentin vähennystä jätemäärään ja 36 prosentin lisäystä energiatuotokseen.

Täyskäännöksen tehneet Italian ja Sveitsin hallitukset ovat ottaneet ydinvoiman uudestaan harkittavaksi. Suomessa on myönnetty lupa kahdelle uudelle voimalalle. Espanja ja Belgia ovat pidentämässä olemassa olevien reaktoreiden käyttöikää, ja Ruotsi korvaa vanhat voimalansa uusilla. Itäisen Euroopan maat aikovat vaihtaa neuvostoliittolaisten rakentamat konstikkaat reaktorit uusiin huipputekniikkaa soveltaviin malleihin. Kaiken kaikkiaan EU-maissa on rakenteilla neljä reaktoria, ja lisäksi lähiaikoina ryhdytään tekemään yhdeksää uutta.

Politiikan kentällä näyttävimmin kantaansa on muuttanut Saksan liittokansleri Angela Merkel. Viime syyskuussa hän esitti ”siirtymävaiheen toimenpiteeksi” maan 17 reaktorin käyttöiän pidentämistä. Alun perin reaktorit piti sulkea vuoteen 2022 mennessä 30–40 vuoden käytön jälkeen. Nyt niille suunnitellaan 8–14 vuoden jatkoaikaa.

Merkelin tavoitteena on varmistaa, että sähkön hinta pysyy kilpailukykyisenä, mikä on kansantalouden kannalta ratkaisevan tärkeää. Tuoreen mielipidetutkimuksen mukaan silti vain kolmasosa saksalaisista kannattaa hänen politiikkaansa. Sitä paitsi Merkelin pitää saada ehdotuksensa läpi joko kansanedustuslaitoksen molemmissa kamareissa tai perustuslakituomioistuimessa.

Saksa on tähän asti panostanut vahvasti tuuli- ja aurinkovoimaan ja tuottaa nykyään jopa 16 prosenttia sähköstään uusiutuvilla luonnonvaroilla. Valtiovalta päätti hiljattain edistää uusien tuulivoimaloiden rakentamista Pohjanmerelle ja Itämerelle. Näiden laitosten teho voisi vuoteen 2030 mennessä nousta 25 000 megawattiin, mikä vastaa suunnilleen kahtakymmentä nykyaikaista ydinvoimalaa. Myös aurinkoenergia on Saksassa suosittua ja uudet järjestelmät lisäävät tuotantotehoa 3 000 megawatilla.

Liittotasavallan ympäristövirasto sanoo Merkelin uuden ydinvoimapolitiikan vaikeuttavan uusiutuvaa energiaa koskeviin pitkän aikavälin tavoitteisiin pääsemistä. Virasto varoittaa myös ydinvoimaloiden käytön vaaroista.

Essenissä toimivan taloustutkimuslaitoksen RWI:n raportin mukaan tuuli- ja aurinkovoiman hinta on kuitenkin huikea. Kymmenen viime vuoden aikana aurinkovoiman tuotantoa on Saksassa tuettu 52,3 miljardilla eurolla. Tällä rahalla olisi rakennettu kuusi ydinvoimalaa. Tuulivoimaa on tuettu yhteensä 20,4 miljardilla eurolla eli suunnilleen kolmen ydinvoimalan hinnalla. Ydintekniikan tutkimiseen on puolestaan tähän mennessä sijoitettu 15 miljardia euroa veronmaksajien rahaa.

Espanja on noudattanut samantapaista uusiutuvan energian politiikkaa kuin Saksa mutta vähentää nyt tukiaisia. Myös Tsˇekin hallitus vähentää aurinkovoimatukiaisia, joita pidetään aivan liian avokätisinä. Britannia sen sijaan ryhtyi viime huhtikuussa maksamaan kallista aurinkokennotukea.

RWI:n raportin tekijöihin kuuluva Manuel Frondel sanoo: ”Saksan politiikka käy kalliiksi eikä auta vähentämään hiilidioksidia. Se ei myöskään lisää työllisyyttä, ei turvaa energian saantia eikä jouduta tekniikan uudistumista. Ydinvoima on uskottava vaihtoehto ja tosiasiassa erittäin vihreäkin.”

Jotkut ympäristöaktivistitkin myöntävät tämän. ”Saksa on varoittava esimerkki”, sanoo Chris Goodall, joka kuuluu niihin Britannian ja Yhdysvaltain johtaviin vihreisiin, jotka nykyään kannattavat ydinvoimaa. ”Huikeista tukiaisista huolimatta aurinkoenergia ei ole korvannut edes yhtä prosenttia fossiilisilla polttoaineilla tuotetusta sähköstä”, Goodall jatkaa.

Tutkija James Lovelock, jonka luoman Gaia-teorian mukaan planeettamme suojautuu elävän organismin tavoin, sanoo: ”Ydinvoima on ainoa vihreä ratkaisu.”

Kaksi kolmasosaa saksalaisista ei jaksa uskoa tähän. Useimmat kannattavat yhä kansallisen uusiutuvan energian ohjelman mukaisia valtavia tuulivoimapuistoja, patoaltaita ja aurinkokennoja niiden tolkuttomista kustannuksista ja lukuisista muista haitoista huolimatta.

Voiko ydinvoimalla tuotettu energia todella olla ympäristöystävällistä ja hyväksi maapallolle? Tarkastellaanpa tärkeimpiä perusteluja:

• Ydinvoimala tuottaa sähköä tasaisen varmasti, kun taas tuuligeneraattoreista sitä saadaan parhaassakin tapauksessa vain 22 prosenttia ajasta. Aurinkokennot seisovat tyhjän panttina pimeällä ja huonon sään aikana. Fossiilisia tuontipolttoaineita käyttävät varavoimalat täytyy pitää koko ajan valmiustilassa, mikä syö kaikki päästövähennysten tuottamat hyödyt.
• Säteilyvuodot ovat vähäisiä. Cap de la Haguessa Ranskassa sijaitsevasta valtavasta ydinmateriaalin jälleenkäsittelylaitoksesta on aiemmin vuotanut jonkin verran säteilyä, mutta tutkijoiden mukaan vuodon ei voida osoittaa vaikuttaneen leukemian lisääntymiseen tällä alueella. Säteilyvuodot eivät ylitä EU:n asettamia rajoja.
• Ydinvoiman väitetään olevan turvallisempaa kuin mikään muu maailman merkittävä energiamuoto. Tsˇernobylin katastrofin 56 kuolonuhria lukuun ottamatta ydinturma ei ole koskaan vahingoittanut yhtään ihmistä voimalan ulkopuolella. Hiili-, öljy-, kaasu- ja jopa vesivoiman tuotanto aiheuttaa monta kertaa enemmän turmia, ja fossiilisten polttoaineiden saaste tappaa joka vuosi tuhansia ihmisiä. Ja väittivätpä aktivistit mitä hyvänsä, nykyaikainen voimala on paksun teräsbetonikuvun alla suojassa ilmahyökkäyksiltä, eikä sen räjähtäminen pommin tavoin ole todennäköistä.
• Valmistuttuaan ja käynnistyttyään ydinvoimala tuottaa halvinta energiaa. Saksan talousministeriö arvioi ydinvoiman keskimääräiseksi kustannukseksi 2,65 senttiä kilowattitunnilta. Sama määrä energiaa maksaa hiilellä tuotettuna 3,35, vesivoimalla 4,3, kaasulla 4,9, tuulella 9,0 ja aurinkokennoilla 54,0 senttiä.
• Ydinenergia on selvästi edullisinta myös niin sanottujen ulkoisten kustannusten kuten terveys- ja ympäristövaikutusten puolesta. Euroopan yhteisöjen raportissa kirjoitetaan, että jos nämä kustannukset otettaisiin huomioon, hiilellä tuotetun sähkön hinta kaksinkertaistuisi ja kaasulla tuotettu kallistuisi kolmanneksen.

Ydinvoiman hyötyjen ja haittojen todellisten mittasuhteiden hahmottamista helpottaa kun tietää, että puoli autokuormaa ohuita ydinpolttoainesauvoja vastaa energiasisällöltään supertankkerin Rotterdamiin purkamaa öljylastia. Kolme tai neljä tällaista autokuljetusta riittää valaisemaan kolmanneksen Pariisista esikaupunkeineen – sekä Eiffelin tornin – yli vuoden ajan. Pystyäkseen samaan hiilivoimala tarvitsee 20 tonnin rautatievaunullisen hiiltä 12 minuutin välein.

Useimmat ihmiset kantavat kuitenkin huolta erityisesti tuotannon jälkivaikutuksista, koska reaktorista poistettu käytetty polttoaine on voimakkaasti radioaktiivista ja pysyy vaarallisena tuhansia vuosia.

Ranskassa on keksitty, että tämä ”jäte” voidaan muuttaa tulevaisuuden arvokkaaksi energialähteeksi. Tiedemiesten mukaan noin 95 prosenttia käytetystä polttoaineesta kelpaa jälleenkäsittelyyn. Osa tästä määrästä voidaan käyttää nykyisissä reaktoreissa, ja loput varastoidaan hyödynnettäväksi myöhemmin. ”Jätevarastojemme ansiosta Ranskalla on nyt polttoainetta tuhansiksi vuosiksi”, sanoo Philippe Pradel energiayhtiö GDF Suezista.

Terrorismia ei pidetä pahana uhkana. ”Jos joku haluaa tappaa paljon ihmisiä, tarjolla on monia helpompia keinoja kuin ydinjätteellä sählääminen”, Pradel sanoo. ”Käytetystä polttoaineesta ei voi tehdä pommia.”

Nelisen prosenttia käytetystä polttoaineesta on todellista runsasaktiivista jätettä, jota täytyy pitää varastossa satoja vuosia. Jäte sekoitetaan korkeissa lämpötiloissa lasiainekseen, joka pannaan terässäiliöihin ja sijoitetaan pystysuoriin kuiluihin odottamaan syvälle maan alle rakennettavien loppusijoituspaikkojen valmistumista.

Hiilivoimaloiden päästämiin tuhkaan, happoihin, pölyyn ja myrkyllisiin kemikaaleihin verrattuna runsasaktiivisen ydinjätteen määrä on vähäinen: vain viitisen grammaa henkeä kohti vuodessa eli vähemmän kuin yksi 20 sentin kolikko painaa.

Ydinenergian tutkijat sanovat, että pian kansan ei enää tarvitse olla huolissaan ydinjätteen varastoinnista. Neljännen sukupolven nopeat reaktorit, joita 12 maan ja EU:n yhteenliittymä parhaillaan suunnittelee, ratkaisevat ongelman. ”Toivomme perustuu siihen, että ne käyvät toisten reaktoreiden jätteellä, valmistavat tulevaisuudessa hyödynnettävää polttoainetta, tarvitsevat uraania sadasosan nykyisten reaktoreiden kulutuksesta ja tuottavat vain tuhannesosan niiden jätemäärästä”, sanoo Jean-Claude Garnier Ranskan valtion tutkimuslaitoksesta CEA:sta.

Tarkastellaanpa yhtä huikeaa edistysaskelta. Loppujätteen säteily lähtee pääosin teknetium 99:stä, joka pysyy vaarallisena 210 000 vuotta. Kun se pannaan reaktoriin ja muutetaan transmutaatiolla ruteniumiksi, vaara-aika lyhenee 16 sekuntiin. ”Koko ongelma saa ihan toisen muodon”, tutkija Bernard Vray sanoo.

Ällistyttävä ajatus energiantuotantojärjestelmästä, joka valmistaa oman polttoaineensa ja nielee jokseenkin kaikki jätteensä, ei ole suinkaan pelkkä haavekuva. Vuonna 2012 tekniikan asiantuntijat päättävät, mitä kuudesta suunnitellusta prototyypistä aletaan rakentaa. Rakennustyöt alkavat vuonna 2015, ja käyttöön reaktori saadaan 2020–2025. ”Se tuo ydinenergiaan aivan uuden ulottuvuuden”, Pradel sanoo. ”Tämä on vuosisatojen ratkaisu.”

Entinen YK:n kansainvälisen ydinenergiajärjestön johtaja, YK:n asetarkastajien johtaja Hans Blix kannattaa tätä ajattelutapaa: ”Tuulta ja auringonpaistetta on kaikkialla, mutta niiden energiaa täytyy kerätä talteen koko ajan, kun taas yhdellä uraanikilolla tuotetaan 50 000 kilowattituntia sähköä.”

Euroopan poliitikkojen usko ydintekniikan hämmästyttävään edistymiseen alkaa vahvistua. He tietävät, että vaikka perustamiskustannukset ovat suuret, ydinvoima on niin halpaa, ettei sitä voi jättää hyödyntämättä.

Poliitikkojen täytyy nostaa maansa taantumasta, ja siihen tarvitaan kilpailukykyisiä energiakustannuksia. Heidän on saatava kansa hyväksymään ydinvoima. Muuten Euroopan valot sammuvat – ja pariisilainen isoäiti joutuu keksimään uuden keinon juksata pieniä yövieraitaan.