Wanhuus ei tule yksin

Hyvä juhlayleisö,

arvoisa rehtori, opettajat, opiskelijat.

Vanhemmat, sisarukset, sukulaiset ja muut ystävät.

Ja erityisesti te, rakkaat wanhat täällä areenalla.

Tänään on se kauan odotettu päivä, johon paloi rahaa enemmän kuin tili olisi sallinut. Tänään abit ovat viimein poistuneet keskuudestamme ja meistä on tullut lukiomme vanhimpia. Perinnöksi rakkaat abiturientit jättivät meille tärkeän ja vastuullisen tehtävän esimerkin näyttämisestä nuoremmille. Tämä tehtävä sopii meille onneksi kuin nyrkki silmään.

Elokuussa 2008 eksyin Tiluun. Lukion alussa korkeat seinät tuntuivat nielaisevan minut ja portaita ylös päästäkseen oli otettava harppaus askeleen sijasta. Silloin vielä eksyin matkalla vessaan, eikä minulla ollut käsitystäkään siitä mitä ovat logaritmifunktiot. Ensimmäisenä aamuna hihittelin jännittyneenä pihalla, kun silloiset suuret abit istuivat telttojensa edessä ja pisteyttivät uusia ohikulkevia ykkösiä. Telttailut on nyt telttailtu meidänkin edestämme, mutta nyt, yli puolitoista vuotta myöhemmin ymmärrän meidän olevan lähes yhtä suuria kuin nuo abit telttoineen. Sinä syksynä ajattelin lukion kestävän ikuisuuden. Nyt käsitykseni on muuttunut. Ymmärsin jokin aika sitten kurssikeskeisen opiskeluni päättyvän ylioppilaskirjoituksiin pikemmin kuin arvaankaan.

Nyt, kun yli puolet lukiosta on jollain ihmeen kaupalla rämmitty läpi, alan ymmärtää että tämäkin hyvä loppuu aikanaan. Vaan mitä onkaan jäänyt puolessatoista vuodessa käteen? Meidän ainakin tulisi osata derivoida, ymmärtää etteivät vanhempamme vie kahvikuppia puolestamme ruokalan astianpalautuskärryyn ja tietää miten tulipalotilanteen sattuessa toimitaan. Kaiken tämän päälle on pieniin päihimme saattanut jäädä pieni ripaus lukion tarjoamaa yleissivistystä. Muutama kaveri on ehkä tarrautunut myös matkan varrelta hihaan.

Tänä vuonna maailmamme horjuu myös vuosiluvun vuoksi. Kymppivuosi ja kultainen 18-vuoden ikä ovat lähellä tai osalla jo saavutettuina. Vihdoin saamme laillisesti allekirjoittaa itse poissaolomme, osallistua television puhelinkilpailuihin ja ennen kaikkea pääsemme vihdoin ja viimein ....äänestämään. Synttärilahjaksi ei kuitenkaan voi saada aikuisuutta tai sen mukana tulevaa vastuuta, joten toivommekin läheisiltämme edelleen kärsivällisyyttä kasvamisemme ja maailman tutkimisemme suhteen. Äiti, vielä jonain päivänä petaan sen sänkyni puhtaasti omasta tahdosta. Täysi-ikäisyys ja aikuisuus eivät tule samassa paketissa, joten muistakaa rakkaat kohtalontoverini, että jos joinain hetkinä vielä lapsettaa, niin saa lapsettaa ihan luvan kanssa.

Vielä joskus, vuosien päästä tulen muistelemaan tätä päivää ja sitä, kuinka monta nyrjähtänyttä nilkkaa ja kuinka suuria summia rahaa tähän kaikkeen kului. Tulen myös kaipaamaan tätä aikaa, kun sain olla huoleton 17-vuotias ja pistää kaiken itseni etsimisen piikkiin kenenkään kyseenalaistamatta sitä.

Yksi lukion ykköshetkistä on tässä tänään, joten otetaan siitä kaikki irti ja nautitaan kaiken nähdyn vaivan edestä.

Olen aina miettinyt, että tulenko kaipaamaan nelikymppisen naisen elämää, kun viidenkympin villitys iskee päälle. Tuskin. Eniten uskon kaipaavani tätä aikaa, jolloin en ollut nähnyt vielä murto-osaakaan maailmasta, mutta luulin tietäväni siitä kaiken. Silloin tulen kaipaamaan nuoruutta, joka on käsissämme tänään, tässä ja nyt. Muistetaan, että aikuisia saadaan olla koko loppuelämä, mutta nuoria enää pieni hetki.

Vanhemmat, vaikka toisinaan sukset eivät ole edes ristissä, vaan poikki ja vaikka toisinaan janoamme itsenäisyyttä ja omaa tilaa, olette edelleen yhtä tärkeitä kuin ennenkin. Tarpeemme pärjätä omillaan on aika ajoin turhankin suuri, mutta harva meistä osaisi itse ripustaa pyykkinsä kuivumaan. Kiitos, että ainakin suurimman osan ajasta jaksatte vielä uskoa meihin. 

Loppuun tahdon kiittää vanhojentoimikunnan ja oppilaskunnan hallituksen puolesta kaikkia tanssien järjestelyihin osallistuneita ihmisiä. Saimme paljon yhdessä aikaan. Kiitokset myös kaikille tanssijoille. Ahkera harjoittelu, joka tapahtui joinain päivinä hammasta purren tai tanssiparille huutaen, saa meidät näyttämään yhdessä näin hyvältä tänään.

Toivon, että tulemme muistamaan ikuisesti toisemme ja tämän hetken. Ja pitäkää mielessä, että vaikka tunneilla syöminen meiltä voidaan kieltää, niin nuoruutta ei voi varastaa muu kuin aika. Kiitos!