Maailma tahtoo Obaman

Maailma tahtoo Obaman

Luo: 10/19/2009 - 02:01

Jos me muut saisimme päättää, Yhdysvaltain presidentinvaalien tulos olisi ilmiselvä.

Barack Obama ja John McCain
Kuva: 
Brooks Kraft/Cobris, J. Scott Applewhite/AP Images

Yhdysvaltain presidentinvaaleissa pääsevät tietenkin äänestämään vain maan omat kansalaiset, mikä on John McCainin kannalta hyvä. Jos vaalit pidettäisiin muilla mantereilla tai jopa naapurimaassa Kanadassa, republikaanien ehdokkaalla ei olisi vähäisintäkään voiton mahdollisuutta.

Tämä ja moni muu mielenkiintoinen seikka kävi ilmi kansainvälisestä kyselytutkimuksestamme, johon osallistui 17 000 ihmistä 17 maasta viidestä maanosasta. Pyysimme näissä maissa asuvia ihmisiä kertomaan mielipiteensä amerikkalaisista presidenttiehdokkaista, Yhdysvaltain imagosta maailmalla ja tärkeimmistä kysymyksistä, joihin nykymaailma joutuu hakemaan ratkaisua. Kartoitimme vastaajien asenteita ja mielipiteitä muun muassa kysymällä, miten he kuvittelevat Yhdysvaltain tämänvuotisten vaalien vaikuttavan elämäänsä ja muuttaisivatko he Yhdysvaltoihin, jos siihen tarjoutuisi tilaisuus.

”Obama näyttää olevan ylivoimaisen suosittu kaikkialla – paitsi siinä maassa, missä on presidenttiehdokkaana”, sanoo kansainvälisen kustannustalomme tutkimusjohtaja John Fredricks. ”Hätkähdyttävimmältä tuntuu Obaman ja McCainin kannatuslukujen eron suuruus.”

Hollannissa Obama-innostus ylittää 90 prosenttia, ja Saksassakin se yltää 85 prosenttiin. Tällaisia lukemia näkee vain harvoin poliittisissa mielipidekyselyissä. Suomessa Obama jyllää 71 prosentin voimalla, ja kaikissa muissakin tutkimuksen piiriin kuuluvissa maissa hän on selvä suosikki, kuten yllä olevasta kuviosta hyvin näkyy.

Obaman kaikkialla Yhdysvaltain ulkopuolella nauttima vankka kansansuosio näyttää johtuvan useista syistä. Yksi niistä on presidentti George W. Bushia kohtaan tunnettu vastenmielisyys. Bushia pidetään maailmalla presidenttinä, joka tekee mitä tahtoo eikä suostu sovitteluratkaisuihin. Vallitseva yleinen käsitys Bushista virisi hänen maapallon lämpenemistä kohtaan osoittamastaan laimeasta kiinnostuksesta ja leimahti täyteen roihuun vuonna 2003 Yhdysvaltain hyökätessä Irakiin. Sodan järkähtämättömänä kannattajana ja Bushin puoluetoverina McCain edustaa vallitsevaa tilannetta, aikakautta, jonka maailma haluaa jo jättää taakseen.

”Obama edustaa jotakin erilaista”, sanoo Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ETYJ:n parlamentaarisen yleiskokouksen viestintäjohtaja Klas Bergman. ”Hän tuntuu olevan halukas kuuntelemaan ja tekemään yhteistyötä sen sijaan, että pyrkisi komentamaan muita. Afroamerikkalaisuus vain vahvistaa hänen lumovoimaansa.”

Kun selitetään Obaman kaikkialla maailmassa nauttimaa kansansuosiota, pitää tietenkin ottaa huomioon piileviä taustatekijöitä:

Ensinnäkin eliitti on erityisesti Euroopassa liberaaleja näkemyksiä suosivaa, ja sen mediassa esittämä kuva Yhdysvalloista kuvastaa tätä katsantokantaa. Siksi tavalliselle hollantilaiselle ja englantilaiselle yhtä lailla kuin indonesialaisellekin syötetään koko ajan Obamaa kannattavia mielipiteitä.

Toiseksi Yhdysvaltain republikaaninen puolue ei tavoittele vaalivoittoa ulkomailla. Se on esimerkiksi asettunut vastustamaan aborttioikeutta ja omaksunut monia muitakin konservatiivisia asenteita, jotka eivät saa paljonkaan vastakaikua maailmalla.

Kolmanneksi nuoruus, tuoreus ja karisma ovat maailmalla yhtä vakuuttavia kuin kotimaassa. Omassa maassaan Obama saa kannatusta etenkin nuorilta äänestäjiltä, mikä auttoi hänet voittoon demokraattien esivaaleissa. Yhtä vino on jakauma ulkomaillakin, missä McCainia kannattavat eniten yli 55-vuotiaat.

Tutkimuksen tuloksista päätellen Yhdysvaltoja pidetään yhä innoittavana kansakuntana, vaikka juuri nyt monissa muissa maissa paheksutaan sen politiikan silmiinpistävimpiä otteita. Merkittävä osa maailman ihmisistä näkee mustaihoisen presidenttiehdokkaan muistutuksena Yhdysvaltain suuresta lupauksesta ja maan itsenäisyysjulistuksessa ilmaistuista ylevistä ihanteista. Sitä paitsi Obama on todella maailmankansalainen: syntynyt Havaijissa kenialaisen isän lapsena ja viettänyt osan lapsuudestaan Indonesiassa.

”Vahvimmin se vaikuttaa Afrikassa, missä ihmiset toteavat: ’Hän on meikäläisiä’”, sanoo yksityisessä yhdysvaltalaisessa Pew Global Attitudes Project -asennetutkimushankkeessa työskentelevä Bruce Stokes. ”Vaikuttaa se kyllä Aasiassa ja muuallakin. Hänen sukujuurensa kiehtovat monia.”

Saako Obaman ulkomainen suosio amerikkalaiset äänestäjät vakuuttumaan siitä, että hän on oikea valinta marraskuun vaaleissa? Tätä perustetta Obama pyrkii hyödyntämään, joskin hienovaraisesti. Tehtyään myönteistä huomiota saaneen kiertomatkan Lähi-itään ja Eurooppaan heinäkuussa (kun tutkimuksemme aineisto oli jo kerätty) Obama sanoi washingtonilaiselle toimittajalle, että ehdokkaalle ulkomailla hurranneet väkijoukot ”eivät ehkä ole tavallisten äänestäjien kannalta ratkaisevan tärkeitä juuri nyt, kun taloutemme on vaikeuksissa, mutta se on tietoa, jonka he voivat tallentaa jonnekin ajatusmaailmaansa äänestyspäivän varalle”.

John McCainkaan ei väheksy näiden presidentinvaalien kansainvälisiä ulottuvuuksia. Vietyään esivaaleissa voiton omaan puolueeseensa kuuluvista eristäytymispolitiikan kannattajista McCainin johtamat republikaanit suuntasivat Minnesotassa pidetyn puoluekokouksensa jälkeen katseensa ulospäin. He vaativat Irakin operaation viemistä voitolliseen päätökseen ja uskovat, että Yhdysvaltain joukkojen ennenaikainen vetäminen Irakista murentaisi Amerikan maailmanlaajuista arvovaltaa ja vahingoittaisi muita Yhdysvaltain ulkomaisia etuja. Molemmat ehdokkaat ovat siis ilmaisseet omaavansa sitä, mitä Thomas Jefferson sanoi ”tapojen mukaiseksi kunnioitukseksi ihmiskunnan mielipiteitä kohtaan”. Tämä lainaus Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen johdannosta muistuttaa mieliin, että amerikkalaiset ovat aina hakeneet toimilleen muun maailman hyväksyntää.

Tutkimuksemme osoittaa myös sen, että näkemykset maailman asioista ovat eri maissa kovin erilaisia. Vastaajille lueteltiin kahdeksan tärkeää ja kiistanalaista kysymystä: terrorismi, Irakin sota, globaali talous, maailman köyhyysongelma, ihmisoikeudet, ympäristönsuojelu, kansainvälinen kauppa ja ydinaseistuksen leviäminen.

Amerikkalaiset asettivat globaalin talouden ensimmäiselle sijalle, terrorismin toiselle ja Irakin kolmannelle. Sen ymmärtää, koska Irakin sotaa käyvät amerikkalaiset. Ero muihin maihin oli kuitenkin yllättävän jyrkkä. Vain venäläiset ovat terrorismista huolestuneempia kuin amerikkalaiset.

Seitsemässä maassa kannettiin eniten huolta ympäristön tilasta.

Maailman köyhyysongelma, joka askarrutti vaivaista neljää prosenttia amerikkalaisista, oli ranskalaisten, espanjalaisten, meksikolaisten, puolalaisten, hollantilaisten ja eteläafrikkalaisten vastaajien tärkein huolenaihe ja toiseksi tärkein kuudessa muussa maassa. Köyhyysongelmaa kohtaan Yhdysvalloissa osoitetun kiinnostuksen vähäisyys voitaisiin tulkita välinpitämättömyydeksi, mutta todennäköisempi selitys on toinen: Yhdysvalloissa tästä huolenaiheesta puhuttaessa vaaditaan usein samalla ulkomaille annettavan avun lisäämistä. Useimmat amerikkalaiset uskovat, että köyhyyttä voidaan paremmin torjua maailmantaloutta kehittämällä, mikä selittää globaalin talouden sijoittumisen kärkipaikalle heidän mielipiteissään.

Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ratkaistaan linjakysymyksiä, jotka vaikuttavat tavallisten ihmisten elämään maailman kaikilla kolkilla. Lopullisen valinnan tekevät kuitenkin Yhdysvaltain kansalaiset eivätkä ketkään muut. Kaikkialla seurataan silti silmä kovana maailman tärkeimpiä vaaleja.

Näin tutkittiin

Kartoituksen teki kansainvälinen kyselytutkimuslaitos Synovate. Hollannissa työ teetettiin paikallisella alan yrityksellä. Kysymykset esitettiin verkossa, puhelimitse tai henkilökohtaisesti 17 000 vastaajalle. Tulosten virhemarginaali on noin kolme prosenttiyksikköä.

Suomessa Valitut Palat teetti TNS Gallupilla kesäkuussa tutkimuksen, jossa haastateltiin tuhatta suomalaista. Haastateltavat valittiin kattamaan 15 vuotta täyttänyt väestö Ahvenanmaa pois lukien.

Näin Suomi valitsisi

Suomalaisten selvä enemmistö on demokraattien ehdokkaan Barack Obaman kannalla. Peräti 71 prosenttia valitsisi hänet, jos saisi äänestää Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. McCainin kannalla oli 13 prosenttia vastaajista. 15 prosenttia vastaajista ei osannut tehdä eroa ehdokkaiden välillä ja jätti ottamatta kantaa.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja ja Yhdysvaltain politiikan tuntija Risto E. J. Penttilä ei ihmettele suomalaisten vahvaa Obama-kannatusta. ”Olen tavannut hänet, ja hän on hyvin karismaattinen poliitikko”, Penttilä sanoo. ”Hänen viestinsä on positiivinen ja siitä on helpompi innostua kuin McCainin tiukemmasta politiikasta.”

Obaman suosio kertoo Penttilän mukaan myös halusta löytää uusi läheisempi suhde Yhdysvaltoihin. ”Eurooppalaiset ja suomalaiset ovat väsyneet olemaan Amerikka-vastaisia”, Penttilä sanoo. ”Obama tarjoaa uuden alun puhtaalta pöydältä, koska hänestä ei tiedetä kovin paljon ja koska hänen kannanottonsa ovat olleet sovittelevia.”

Keskusta republikaanisin

”Barack Obama on karismaattinen poliitikko, joka on erittäin suosittu koko Euroopassa”, sanoo Suomen Keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas . ”Hän edustaa muutosta niille, jotka eivät ole olleet tyytyväisiä Yhdysvaltain nykyisen hallinnon politiikkaan.”

Obaman suosio oli sitä suurempi, mitä iäkkäämpi vastaaja oli. Pääkaupunkiseudulla McCain saisi 8 prosentin kannatuksen. Maaseudulla hänen suhteellinen suosionsa olisi yli kaksinkertainen, kuitenkin vain 18 prosenttia. Sitä suurempi hänen suosionsa olisi vain yrittäjien (23 %) ja Keskustan kannattajien (23 %) parissa. Suomen Keskusta on näin ollen maamme republikaanisin puolue.

”Monia keskustalaisia ja McCainia yhdistää sama arvopohja”, Risto E. J. Penttilä toteaa. ”Useat Keskustan kannattajat ovat arvokonservatiiveja ja talousliberaaleja, ja nämähän ovat juuri niitä asioita, joita McCain ja varsinkin republikaaninen puolue edustavat.”

Varapuheenjohtaja Antti Rantakangas ei pidä puoluettaan erityisen McCain-henkisenä. ”Kaikkien suomalaisten puolueiden kannattajien joukosta löytyy varmasti sekä Obaman että McCainin kannattajia”, hän sanoo. ”Keskusta on tiivistänyt yhteistyötään Yhdysvaltain demokraattisen puolueen kanssa, sen sijaan republikaanit ovat Kokoomuksen veljespuolue.”

Kokoomuslaisista 14 prosenttia äänestäisi McCainia ja 77 prosenttia Obamaa. Toki keskustalaistenkin enemmistö (63 %) näkisi mieluummin Obaman Yhdysvaltain presidenttinä.

Naton merkitys korostuu

Penttilä ei usko, että sillä, kuka presidentiksi valitaan, on suurtakaan vaikutusta Suomen ja USA:n kahdenvälisiin suhteisiin. ”Kumpikin painottaisi presidenttinä entistä enemmän Naton merkitystä, kummankin mielestä turvallisuuspolitiikka on hoidettava yhdessä eikä yksin kuten Yhdysvallat viime vuosina teki”, Penttilä sanoo. ”Tämä johtaa siihen että Naton merkitys korostuu ja esiin nousee uudelleen kysymys, eikö Suomi halua olla mukana tässä yhteistyössä.”

Sen sijaan talouspolitiikassa ehdokkaiden välillä on eroja. ”Obama on kampanjan aikana arvostellut vapaakauppaa”, Penttilä sanoo. ”Jos vapaakauppaa väheksyvä linja vahvistuu hänen valintansa myötä, se vaikuttaa negatiivisesti Suomeen, koska olemme niin riippuvaisia ulkomaankaupasta ja kansainvälisestä vapaakaupasta.”

Jos Obama valitaan presidentiksi, suomalaisten asenteet Yhdysvaltoja kohtaan saattavat lämmetä hyvinkin nopeasti. ”Uskon, että suomalaisten ja Obaman välillä tulee olemaan jonkin pituinen kuherruskuukausi. Sellaista tuskin tulee jos McCain valitaan presidentiksi”, Penttilä toteaa. ”Pitkän päälle ei ole suurta eroa, kumpi valitaan presidentiksi.”

Ajatuksia Yhdysvalloista

Rantakangas ei halua arvailla, miten jommankumman ehdokkaan valinta vaikuttaisi Suomeen. ”Keskeistä on, että Yhdysvaltain uudella hallinnolla on kiinnostusta yhteistyöhön Euroopan kanssa”, Rantakangas sanoo. ”Suomen hallitus syventää hallitusohjelman mukaisesti transatlanttista yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa politiikan, talouden ja turvallisuuden aloilla – niin kahdenvälisesti kuin EU:n kautta.”

Tutkimuksen mukaan suomalaiset suhtautuvat Yhdysvaltoihin pääosin neutraalisti. Enemmistö vastaajista totesi, ettei pidä itseään sen enempää amerikkalaismyönteisenä kuin -vastaisenakaan.

Kokoomuslaisissa (23 %) ja keskustalaisissa (23 %) on eniten Amerikkaan myötämielisesti suhtautuvia. Kriittisimmät näkemykset taas löytyvät vasemmistoliittolaisten parista. Heistä 43 prosenttia pitää itseään amerikkalaisvastaisina. Vihreistä niin ajattelee 38 prosenttia.

25–34-vuotiaista peräti 32 prosenttia sijoittaa itsensä Amerikka-vastaisten joukkoon. Yli 65-vuotiaat suhtautuvat Yhdysvaltoihin keskimääräistä myönteisemmin. Heistä 29 prosenttia pitää itseään Amerikka-myönteisinä.

Melkein joka toinen (46 %) sanoi, ettei ole lainkaan kiinnostunut muuttamaan Yhdysvaltoihin, vaikka ajateltaisiin, ettei sille olisi mitään poliittista tai taloudellista estettä.

Osallistu keskusteluun!