Previous slide
Next slide

Takatukka, vampyyrit ja muut hullutukset

vp130906a
Facebook
Twitter
WhatsApp
Pinterest
Email
Tulosta
Kaikkien helposti ärsyyntyvien miesten ja naisten kunniaksi kokosimme yhteen raivostuttavimmat hullutukset, jotka ovat levinneet kulovalkean tavoin kaikkialle – ilmeisesti jäädäkseen.

Itsensä ilmaisu

Ilmalainausmerkit

On kulunut parisenkymmentä vuotta siitä, kun ihmiset alkoivat nytkyttää molempien käsiensä etu- ja keskisormia laittaakseen jonkin puheessa käyttämänsä sanan muka lainausmerkkeihin. Ilmalainausmerkit ovat ilmiönä samantyyppinen kuin Crocsit, macaron-leivokset tai maalaisromanttinen sisustustyyli: yhtenä päivänä niitä ei harrastanut kukaan, mutta seuraavana päivänä kaikki.

Pahinta on, että ilmalainausmerkkien käyttäjät eivät ilmeisesti tunne kielioppisääntöjä ollenkaan. Lainausmerkkien tehtävä on kertoa suorasta lainauksesta, mutta sormien heiluttelijat korvaavat puheessaan niillä ilmaisun ”niin sanottu”. Näillä nykivillä jäniksenkorvilla he haluavat viestittää olevansa eri mieltä sanan varsinaisen merkityksen kanssa. Kaiken lisäksi heillä on tapana lausua sana erityisen painokkaasti, jotta sanoma varmasti menee perille.

On outoa, että siinä missä kirjoitettua kieltä uhkaa hyvinkin tarpeellisten välimerkkien kato, puhutussa kielessä on muodikasta viljellä turhaakin turhempia välimerkkejä. Vielä oudompaa on se, että vain lainausmerkit ovat joutuneet tähän käsittelyyn. Ei ole olemassa ilmakysymysmerkkejä, ilmakaksoispisteitä, ilmahuutomerkkejä eikä, mikä tärkeintä, ilmaheittomerkkejä.

Ilmalainausmerkeissä on ainoastaan yksi hyvä puoli. Mikäli keskustelukumppani nykii sormiaan sanan ”ilmastonmuutos” ympärillä, on selvää, että keskustelua on turha jatkaa ja voit yhtä hyvin poistua paikalta.

Mark Dapin, ”toimittaja ja kirjailija”

Takatukan paluu

Kukapa ei muistelisi kauhulla 80-luvun ja 90-luvun alun kammottavaa hiusmuotia. Takatukka näytti hirveältä jo silloin, joten ei ole mitään syytä tuoda sitä takaisin muotiin. Osa nuorista urheilijanklopeista vaikuttaa olevan eri mieltä. He ovat jättäneet kutrinsa takaa pitkiksi ja leikkauttaneet hiukset edestä ja sivuilta lyhyiksi. Ihan niin kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi kestämistä, takatukkatrendi päätti levitä hiuksista myös vaatteisiin. Muotikatastrofi oli valmis, kun elokuvatähdet alkoivat astella punaiselle matolle edestä lyhyissä ja takaa pitkissä mekoissa. Ilmainen vinkki seuraaviin juhliin: Jos Jessica Alba ja January Jones onnistuvat näyttämään hirveiltä kalliissa ja laadukkaissa takatukkamekoissa, niin mitä toivoa meikäläisillä on näyttää hyvältä sellaisessa?

Cindy MacDonald

Lahkeista käärityt pillifarkut ja kävelykengät ilman sukkia

Jossain vaiheessa kengät on pakko riisua, ja kuka on silloin vastuussa kaasunaamareiden toimittamisesta paikalle? Mitä tulee ylettömän tiukkoihin farkkuihin, ne ovat sekä typerän näköiset että vaaraksi terveydelle. Televisiossa terveysvinkkejä jakava brittilääkäri Hilary Jones varoitti viime vuoden heinäkuussa kaikkia pillifarkkumuotiin hairahtaneita: ”Vastaanotolleni on tullut lukuisia miespotilaita, jotka ovat saaneet kiveksen kiertymän liian tiukkojen farkkujen takia.

”Suosittelen miehiä pukeutumaan housuihin, joissa on reilusti tilaa haaravälissä. Tiukkojen vaatteiden käyttäminen pitkiä aikoja kerrallaan voi heikentää sperman laatua ja aiheuttaa virtsatietulehduksia, tihentynyttä virtsaamisen tarvetta tai sieni-infektioita. Terveyttä ei kannata riskeerata muodin takia.”

C. M.

Kynsitaide

Teen yhden asian kerrasta selväksi: Kynsien tarkoitus on suojella sormien ja varpaiden ohuita luita murtumilta (ja auttaa avaamaan suklaarasian ympärillä oleva rusetti sukkelammin). Kenties kynsiin voi sopia tyylikäs yksivärinen lakka, mutta totta totisesti niitä ei ole tarkoitettu pohjaksi kaiken valtakunnan hileille, kukkasille, särövaikutelman antaville graffiti-lakoille tai kammottaville käärmekuvioille. Jos käärmeet aiheuttavat puistatuksia luonnossa, miksi kukaan haluaisi katsella niitä kynsissään?

C. M.

Ruoka ja juoma

Aamukahvien yksityiskohtaiset kuvaukset

Minulle riittää pelkkä kahvi, kiitos. En kaipaa takaisin maantiedon tunnille. En tahdo kokea olevani aikaani jäljessä vain siksi, etten jaksa yhtyä lähikahvilan baristan intoiluun nykyisin niin trendikkäästä suodatinkahvista. Tahdon kupillisen espressokeittimessä valmistettua kahvia. En halua sitä litran mukiin enkä halua sen maistuvan vaahterasiirapilta.

Totta kai viljelijän tulee saada työstään reilu palkkio. Totta kai tahdon, ettei aamukahvini takia kaadeta sademetsiä. Mutta teenkö ihan oikeasti mitään sillä tiedolla, onko kahvini valmistettu peaberry- tai yirgacheffe-pavuista? Ja mitä väliä, vaikka kahvipapujen seassa olisi robustaa ja arabicaa, jos kahvi on silti hyvää? Maistuuko kahvi jotenkin paremmalta, jos se on peräisin joltakin tietyltä tilalta, alueelta tai maasta? Ja vaikka se maistuisikin, onko sillä minulle mitään väliä, millä puolella mäkeä kahvipavut ovat kasvaneet, mikä on pavut poimineen naisen Twitter-osoite tai mistä musiikista viljelijä sattuu pitämään? Minähän yritän vain saada päiväni käyntiin kahvikupposen avulla. Tahdon hyvänmakuista kahvia, joka on juuri oikean lämpöistä, jotta maut pääsevät oikeuksiinsa. Ja tahdon sen sellaisena joka aamu.

Matthew Evans, ruokakirjailija ja tv-esiintyjä

Tuntipalkan verran maksavat drinkit

Ennen oli tapana tilata baarissa daiquiri, margarita tai – jos sattui olemaan erityisen fiinillä tuulella – piña colada. Niistä oltiin valmiita pulittamaan kympin verran. Nykyään on trendinä lyödä tiskiin 20 dollaria bourbonista, joka on maustettu jollain aivan kummallisella, tai tequilasta, jossa on mukana vaikkapa ripaus savustettua jalapenoa. Samalla voi ihmetellä hitsaajilta näyttäviä baarimikkoja, jotka teräksen muokkauksen sijasta valmistavat jäisen herkkujuoman nestemäisen typen avulla. Kun lempijuoman hinta kohoaa korkeuksiin, jotka vetävät vertoja Marge Simpsonin hiustyylille, kannattaa kenties opetella juomaan rehellistä hanaolutta.

C. M.

Teknologia

Hupisähköpostien kommentointi ”vastaa kaikille” -toiminnolla

Yleensä työpaikalla joukkosähköpostina lähetetyt vitsit ja hassut kuvat eivät edes naurata, joten miksi niitä pitää kommentoida? Muilta menee loppupäivä poistellessa näitä tyhjänpäiväisiä kommentteja sähköpostistaan. ”Vastaa kaikille” -painike kannattaa säästää hetkiin, jolloin kollegoille haluaa oikeasti lähettää jonkin tärkeän viestin.

C. M.

Instagram

Instagram on veikeä ja interaktiivinen sovellus, jonka kautta voi lähettää ystävilleen kuvia itsestään ja elämästään tyyliin: ”Hellurei! Makoilen täällä Las Vegasissa uima-altaalla ja siemailen mojitoja! Harmi kun sinä et ole täällä, lällällää!” Tässä kiteytyy Instagramin ydinajatus: jaa elämäsi muun maailman kanssa lukuun ottamatta sitä 99,3 prosenttia ajasta, kun sinulla menee huonosti. Käytännössä Instagram tursuaa siis kuvia ylisöpöistä lemmikeistä, ihkuista pikkulapsista ja hohdokkaista illanvietoista. Kuvat on luonnollisesti muokattu näyttämään vanhoilta Polaroid-kuvilta, jotta niistä oikein huokuu: ”Katsokaa, miten jännää ja nostalgista minun elämäni on! Eikö olekin upeaa!”

Jos sattuu eksymään lomalle Instagramin käyttäjän kanssa, on taattua, että tämä henkilö sekoaa tyystin ja lähettää sosiaaliseen mediaan tuhottomasti valokuvia puolen minuutin välein. Lopulta kuvia on niin paljon, että jos ne kaikki tulostaisi nippuun ja pläräisi nopeasti läpi, koko loman voisi toisintaa kuin Aku Ankan Taskukinoissa konsanaan.

Danny Katz, kolumnisti ja kirjailija

Sähköpostiviestien koristelu ja animaatiokuvat viestien lopussa

Sähköpostiviestin tarkoitus ei ole olla hieno kirje, joka on väsätty persoonalliselle kirjepaperille. Sehän on sähköpostiviesti. Jos sen haluaa näyttävän kirjeeltä, silloin on syytä tarttua kynään ja kirjoittaa ihan oikea kirje, sujauttaa se kirjekuoreen ja lähettää vastaanottajalle. On ihan turha valita viestin taustakuvaksi pergamenttipaperia tai fontiksi koukeroista kaunokirjoitusta, josta ei saa mitään selvää ja joka ei edes näytä omalta käsialalta. Ennen kaikkea sähköpostiviestejä ei kannata koristella viestin loppuun lisättävillä animaatiokuvilla. Vastaanottaja ei taatusti halua värikkäitä perhosia lepattamaan ympäri ämpäri tietokoneensa näyttöä. Johan siinä tuntee itsensä metsään eksyneeksi Lumikiksi tai – vielä pahempaa – alkaa epäillä, että lounaalla nautitussa spagettikastikkeessa olleissa sienissä oli jotakin epäilyttävää.

C. M.

Tapaamisten lykkäys

Kännyköiden käyttäjät olettavat, että on ihan hyväksyttävää ilmoittaa myöhästymisestään ja sen syystä vain hetkeä ennen sovittua tapaamista tai jopa sovitun tapaamisajan jälkeen.

Kieli

Kielioppi- ja kirjoitusvirheet

Tahtoisin hyppiä tasajalkaa, kun näen ihmisten kirjoittavan ”kuullostaa” vaikka oikea muoto on ”kuulostaa”. Saan sydämentykytyksiä joka kerta, kun näen jonkun käyneen ”ruoka kaupan kautta ostamassa ainekset makaroni laatikkoon” tai ostaneen kirpputorilta ”miestennahka takin”.

Kyseiset esimerkit ovat vain jäävuoren huippu. Etkö usko? Vilkaisu sosiaaliseen mediaan ja luottamus ihmisten kielitaitoon on menetetty. Viestit vilisevät ilmaisuja kuten ”jokapäivä” tai ”kokoajan”. Eikä ihme, etteivät tavalliset ihmiset osaa kirjoittaa, sillä esimerkiksi mainosteksteissä ja lehtien nettisivuilla tapaa yhtenään vastaavia kirjoitus- ja kielioppivirheitä.

Ravistelin epäuskoisena päätäni, kun luin erään hotellin esitettä: ”Aaminainen nautitaan isossa salissa.” Otaksun kuitenkin olleen kyse aamiaisesta.

Tiedostan, että verenpaineeni pysyisi huomattavasti maltillisemmissa lukemissa, ellen suhtautuisi virheelliseen kielenkäyttöön näin vakavasti. Olen kuitenkin varma, että en ole yksin ongelmani kanssa. Jos irvistät tuskasta aina, kun näet kirjoitettavan ”tapasin eilen serkkuni, ketä oli laihtunut roimasti”, muista ettet ole ainut.

Autot

Rumat autot

Aina kun tulee tarve uudelle autolle, muodissa ovat mitä kamalimmat mallit. Autokaupat pursuavat rumia nelivetoja, jotka kaikkine varusteluineen näyttävät siltä, että niillä voisi lähteä sotaan. Toinen vaihtoehto ovat valtavan purkkapallon muotoiset tila-autot, joista tulee lähinnä mieleen isojen nappien varassa liikkuva turvonnut vompatti.

Riittäisi että autossa olisi neljä pyörää ja ikkunat ja että se olisi kohtuuhintainen ja hyvän värinen, mutta kun niitä hyviä värivaihtoehtojakaan ei enää tahdo olla. Jos autokauppiaalta kysyy: ”Onko teillä myynnissä jotain muitakin kuin hopeanvärisiä, mustia ja valkoisia autoja?” seuraa pohdiskelevaa mutinaa, minkä jälkeen kauppias esittelee ”urbaaninharmaan” menopelin. Oikeasti se on hopeanvärinen auto, joka sattuu seisomaan varjossa.

Autoista on tullut tylsiä ja kömpelöitä kertakäyttötuotteita, jotka sopivat kulutusyhteiskunnan turvallisuushakuiseen tyyliin. Ihmiset eivät enää kaipaa autoiltaan luonnetta ja persoonallisuutta, vaan auton tulee olla navigaattorilla varustettu liikkuva kahvimukiteline, joka on suurempi kuin naapurilla ja josta käsin voi hoitaa kaikki aiemmin päivällä soittamatta jääneet puhelut.

D. K

Kulttuuri

Vampyyrit

Kulttisarja Buffy, vampyyrintappaja käynnisti 90-luvulla vampyyrivillityksen. Nyt kun Aamunkoi -elokuvan toinen osa on julkaistu ja Twilight -sarjan tarina saatu sitä myöten purkkiin, aihe on toivon mukaan lopullisesti imetty kuiviin. Onhan tässä jo ehditty kokea niin Angel, True Blood, Underworld, Abraham Lincoln: Vampire Hunter kuin Vampyyripäiväkirjatkin.

Jopa Twilight-sarjan luonut Stephenie Meyer on kyllästynyt näihin verenimijöihin. ”Olen kurkkuani myöten täynnä vampyyreja”, hän ilmoitti vuonna 2010. Kirjailijalla, joka Forbesin mukaan tienasi vampyyreillään viime vuonna 14 miljoonaa dollaria, on varaakin olla tympiintynyt. Mitä meihin muihin tulee, tekoveri nyt vain yksinkertaisesti on jo niin nähty.

C. M.