James Bond Alpeilla

James Bond Alpeilla

Luo: 02/28/2011 - 15:29

Missä päin Alppeja maailman hohdokkain salainen agentti mahtaisi viihtyä? Tietysti siellä, missä ovat maailman upeimmat rinteet.

Nobody does it better – ku­kaan ei tee sitä parem­min (kuten elokuvassa laulettiin) – kuin Bond, tai oike­astaan sijais­näyt­telijä Rick Sylvester. Täs­sä Syl­vester laskee kallio­seinä­mältä tuhan­nen metrin rotkoon ja liitää turvaan lasku­var­jolla.
Kuva: 
United Artists

Yhdessä kaikkien aikojen kuuluisimmista elokuvan alkukohtauksista James Bond herää vuoristomajassa kauniin naisen vieressä. Hän saa päämajasta viestin rannekelloonsa, pukeutuu nopeasti, suksii tiehensä ja saa rinteessä heti takaa-ajajat peräänsä. Jossakin vaiheessa takaa-ajoa Bond kiepsahtaa ympäri ja karkottaa hyökkääjät ampumalla näitä suksisauvaan kätketyllä rakettikiväärillä, yhä takaperin rinnettä alas kiitäen. Hetken päästä kuvaaja vaihtaa helikopterissa lähikuvan kaukokuvaksi, sillä Bond viilettää suoraan kohti rotkon reunaa. Sitten agentti 007 irtoaa maanpinnalta.
 
Musiikki taukoaa. Salainen agentti liitää rotkossa hiljaisuuden vallitessa ja irrottaa suksensa. Sitten hän alkaa pudota yhä alemmaksi. Lopulta hän laukaisee laskuvarjonsa, joka aukeaa Ison-Britannian lipuksi. Bondin tunnusmusiikki räjähtää soimaan.
 
On vuosi 1977 ja elokuva on 007 rakastettuni. Kiinteältä hyppyalustalta tehtävät laskuvarjohypyt, niin kutsutut BASE-hypyt, ovat vielä aivan uutta. Nobody does it better– kukaan ei tee sitä paremmin – eikä tässä ole kyse trikkikuvasta.
 
Kohtauksen alussa Bondin kaksoisolentona toimii stunthiihtäjä Ed Lincoln, jota jahdataan Sveitsin Pontresinan pikkukaupungin lähellä olevilla rinteillä. Sen jälkeen Bondiksi vaihtuu kuvakulman laajetessa Rick Sylvester Kanadan Baffininsaarella. Taitava vuorikiipeilijä ja stunthiihtäjä Sylvester syöksyy kohti pystysuoraa tuhannen metrin pudotusta, liitää mahdollisimman kauas jyrkänteestä ja nykäisee lopulta narusta, joka irrottaa sukset ja avaa laskuvarjon.
 
Laskettelun harrastajana yksinkertaisesti lumouduin tästä kohtauksesta. Bondista kertovat romaanit olivat kiehtoneet minua samalla tavalla jo kymmenen vuotta aiemmin. James Bond oli totisesti mies, joka osasi elää! Oikeassa elämässä tapahtunut Sylvesterin laskuvarjohyppy oli yhtä ällistyttävä suoritus kuin kirjojen Bondin temput. Se enteili tulevaa seikkailulajien nousua ja vahvisti, että laskettelu oli yhä hohdokasta, muodikasta ja riemastuttavaa. Mistä muustakaan syystä niin monessa Bond-leffassa olisi laskettelukohtauksia?
 
Bond on brittisankari, jonka on luonut hyvin brittiläinen Ian Fleming ja siirtänyt elokuvakankaalle brittiläinen tuotantoyhtiö. Elokuvien tunnelma on aina ollut korostetun eurooppalainen, ja tapahtumapaikat ovat yleensä olleet ylellisiä ja eksoottisia. Bond-elokuvat ovat myös pullollaan näyttäviä laskettelukohtauksia, mikä heijastelee eurooppalaisten vanhaa rakkautta tätä lajia ja hienoston elämää kohtaan.
 
Tuumin, että Bond jos kuka tietää, missä kannattaa nauttia laskettelun iloista. Niinpä aloin seurata maailmankuulun salaisen agentin jälkiä. Lähdimme molemmat liikkeelle Sveitsin Mürrenista, missä kuvattiin vuonna 1969 elokuva Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa. Bernin Alpeilla sijaitsevassa Mürrenin vuoristokylässä ei Bondia pääse pakoon millään. Kylän lähellä, lähes kolmen kilometrin korkeudessa Schilthornin tuulisella ja rosoisella huipulla, on pyörivä James Bond -ravintola Piz Gloria, josta avautuu muun muassa kuuluisa panoraamanäkymä Eigerin, Mönchin ja Jungfraun vuorikolmikolle.
 
Vuonna 1968 tuottajat etsivät sopivaa kuvauspaikkaa seuraavalle James Bond -elokuvalle. He löysivät Mürrenista hissiyrityksen, joka oli rakentanut Schilthornin huipulle vievän köysiradan ja halusi tehdä pääteasemalle myös ravintolan. Elokuvan tuotantoyhtiö osallistui kustannuksiin ja sai vastineeksi oikeuden käyttää rakennusta ensimmäisenä. Paikka sai nimen Piz Gloria, joka oli Flemingin käyttämä nimitys Blofeldin vuorenhuipulla sijaitsevasta piilopaikasta. On ehkä aika kliseistä istua korkeuksissa pyörivässä ravintolassa syömässä James Bond -spagettia, mutta täytyy myöntää, että paikka on uskomattoman hieno, menipä sinne sitten kuvaamaan elokuvaa, syömään lounasta, ihailemaan nähtävyyksiä tai laskettelemaan.
 
Elokuvassa nähtiin, kuinka tässä pyörivässä rakennuksessa asui joukko hyvännäköisiä naisia yhdessä Bondin perivihollisen Stavro Blofeldin kanssa, jota esitti silloin vielä tuntematon Telly Savalas. Muistoja rakennuksen syntyhistoriasta näkyy tänäkin päivänä kaikkialla. Matkamuistomyymälässä myydään James Bond -logolla varustettuja pinssejä, hihamerkkejä, kahvimukeja, lippalakkeja, sytyttimiä ja kelloja. Alakerran aulaa koristavat suuret valokuvat, ja ulkona on näköalatasanne, minne helikopterit laskeutuivat elokuvassa.
 
Kun Bondia esittänyt George Lazenby pakeni Blofeldin kynsistä, hän pudottautui köysiradan pääteasemalta laskettelurinteeseen, joka vie vuoren huipulta kohti Mürrenin kylää. Siitä alkoi vimmattu takaa-ajo Mürrenin mahtavilla rinteillä ja Lauterbrunnenin laaksossa, joka on vesiputouksineen ja jäätikköineen yksi kauneimmista kolmelta sivulta suljetuista kanjoneista koko maailmassa. Elokuvassa konna toisensa jälkeen syöksyy 760 metriä korkealta pystysuoralta kalliojyrkänteeltä laaksoon.
 
Oikeassa elämässä ihmiset maksavat rahaa päästäkseen tekemään saman tandemvarjoliitimellä, tai sitten he tyytyvät lasketteluun, joka onkin näin laajoilla ja vuoristoisilla rinteillä upea kokemus. Kun lumitilanne on sopiva, lähtöpaikan ja loppupisteen välinen korkeusero voi olla jopa 2 100 metriä.
 
Autottomassa Mürrenissa on yhä retrotunnelmaa. Sinne ei pääse tänä päivänäkään maanteitse, vaan kylään tullaan junalla tai hienolla köysiradalla. Laakso tuntuukin uinuvan kuin löytämistään odotellen. Tunnelmaa vain korostavat laskettelun kulta-ajan tunnusmerkit: jäisiä rinteitä hiljalleen nousevat köysiradan vaunut, tyylikkäät ihmiset, hevoset rekineen ja kirkontornit. Näin jopa klassisen Aston Martin DB5:n (joka mainitaan elokuvassa 007 ja Kultasormi), joka tuntui vain odottavan, että James Bond hyppäisi rattiin.
 
Pakkasin varusteeni autoon ja ajelin Jungfraun kiemurtelevia vuoristoteitä kohti Interlakenin viiden tähden Grand Victoria-Jungfrau -hotellia, joka on täydellisen pysähdyspaikka James Bondin tyyliin. Hotellin vieressä on tyylikäs kasino, ja itse hotelli kylpylöineen on Alppien hienoimpia – juuri sellainen, missä voi tavata aidon Bond-miehen, Stefan Zürcherin. Zürcher on syntynyt läheisessä Wengenin vuoristokylässä ja asuu siellä yhä. Hänen stuntmiehen uralleen mahtuu yli 40 elokuvaa, joista yhdeksän Bondeja, viimeisimpänä 007 Quantum of Solace. Zürcher aloitti stuntmiehenä 23-vuotiaana, elokuvassa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa.
 
"Nuorempana en ajatellut koskaan loukkaantumista", Zürcher kertoi. "Työskentelin ensimmäisessä Bondissani viisi kuukautta. Kelkkarata muokattiin elokuvaa varten aivan uuteen uskoon. Räjäytimme kokonaisen riippuvan lumiräystään saadaksemme aikaan lumivyöryn. Se oli mahtavaa", Zürcher sanoi virnistäen. "Lähikuvia varten rakensimme ramppeja, joilta pudotimme lunta kierivien ihmisten niskaan."
 
Zürcher työskenteli laskettelukuvaajana tunnetuksi tulleen Willy Bognerin kanssa myös elokuvissa 007 rakastettuni (1977) ja 007 ja kuoleman katse (1985). Elokuvamaailmalle tyypilliseen tapaan Sveitsi sai esittää ensin mainitussa Itävaltaa ja jälkimmäisessä Siperiaa.
 
Elokuvassa 007 ja kuoleman katseRoger Mooren sijaisnäyttelijöinä toimivat kuusinkertainen freestylehiihdon olympiavoittaja John Eaves ja lumilautailun pioneeri Tom Sims. Eräässä kohtauksessa Eaves oli menettänyt toisen suksensa, joten hän hyppäsi liikkuvan moottorikelkan selkään ja potkaisi samalla suksen jalastaan. Zürcherin ajama moottorikelkka räjähti juuri kun Eaves hyppäsi sen selästä. Sen jälkeen Bondin paikan otti Sims. Hän nappasi räjähtäneen moottorikelkan metallisen suksen ja jatkoi sillä matkaa kuin lumilaudalla ikään. Elettiin vuotta 1985. Lumilautailu teki näin ensiesiintymisensä isossa elokuvassa.
 
Vuonna 1981, elokuvien 007 ja kuoleman katsesekä 007 rakastettuni välissä, Bogner ja Zürcher tekivät yhdessä 35-minuuttisen laskettelukohtauksen elokuvaan Erittäin salainen. Sitä pidempi laskettelukohtaus löytyy vain elokuvasta Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa, joka löytyy jo Flemingin kirjasta. Erittäin salaiseense lisättiin elokuvantekijöiden toimesta tuomaan lisäjännitystä ja näyttävän kierroksen Italian Cortinassa. Sinne siis minäkin lähdin seuraavaksi.
 
"Tänä vuonna lumitilanne on parempi Innsbruckissa", vakoojatoveri sanoi Bondille Cortinan tunnetuimman vuoren Tofanan huipulla. "Ja huonompi St Moritzissa", Bond vastasi.
 
Saatuaan ohjeensa Bond aloitti jopa hänen mittapuullaan mitattuna hengästyttävän pitkän päivän rinteillä. Siihen sisältyi italialaisen gangsterin kaunis tytär, ihastuttava taitoluistelija, Cortinan olympialuisteluareena, hurja takaa-ajo ilkeän näköisesti nastoitetuilla moottoripyörillä sekä itäsaksalainen ampumahiihtäjä, jonka tähtäimessä oli maalitaulujen sijasta Bond – ja kaikki tämä tapahtui jo ennen lounasta.
 
Cortina tarjosi elokuvan tapahtumille eloisat ja ylelliset puitteet. Vuoden 1956 talviolympialaisten isäntäkaupunki sijaitsee korkealla Ampezzon Dolomiittien sydämessä.
 
Kylä on vastustamaton myös ilman Bondia. Sen arkkitehtuuri on tyypillisen välimerellinen pastellinvärisine rapattuine rakennuksineen ja takorautakaiteineen. Siellä näkee niin paljon la dolce vitaa – tyylikkäitä ravintoloita, kauniita ihmisiä ja nopeita autoja – että tuntuu siltä kuin kameroiden pitäisi olla käynnissä jatkuvasti.
 
Suosittu mutta hurja reitti on lasketella yhdessä päivässä Cortinan kaikkien viiden rinnealueen kautta. Juuri sellaiselta Bondin päivän on täytynyt tuntua Erittäin salaisessa, kun hän kiisi alas Cortinan 90 metrin olympiahyppyrimäkeä, taistellen matkalla kahden roiston kanssa.
 
Sen kohtauksen jälkeen Bond joutui jälleen pirullisten moottoripyöräilijöiden takaa-ajamaksi, mikä pakotti Eavesin hyppäämään sukset jalassa ravintolan aurinkoterassille ja takaisin, kunnes hän päätyi lopulta jäiselle kelkkaradalle – hyvin kuuluisa kohtaus tämäkin. Yhä suksien päällä kapealla jääkaistaleella kiitävä Eaves joutui sumppuun edessä olevan kelkan ja takana ajavien moottoripyörien väliin, kunnes pääsi pälkähästä ja pakeni. "Harjoittelin St Moritzin kelkkaradalla jouluna 1980", Eaves kertoi. "Kun laskettelee jääseinällä vaakasuorassa 95 kilometrin tuntivauhdilla vain painovoiman kannattelemana, tuntee lähes rikkovansa luonnonlakeja."
 
Vuoden 1956 olympialaisia varten rakennetulla kelkkaradalla kilpaillaan yhä. Siellä voi myös haastaa itsensä ja kelkkailla maksua vastaan kierroksen kokeneen kuljettajan kyydissä, jos haluaa pelotella itseään kahden minuutin ajan pahanpäiväisesti.
 
Elokuvan 007 Quantum of Solace kuvausten aikana levisi huhu, jonka mukaan Daniel Craig olisi ottanut laskettelutunteja, ja että sveitsiläinen ohjaaja Marc Forster olisi halunnut kuvata kotimaassaan ja sisällyttää tähänkin Bond-elokuvaan useita laskettelukohtauksia. Valitettavasti tämä jäi kuitenkin vain huhuksi.
 
Vaan eipä hätää. On aivan selvää, että jossakin tulevista Bond-elokuvista nähdään vielä vuorenrinnettä alas kiitämisen vaarallista hurmaa. Vaikka Bond oli Flemingin romaaneissa rinteessä vain kerran, kirjassa Hänen majesteettinsa salaisessa palvelussa, näyttävät laskettelukohtaukset ja eksoottiset vuoristokohteet ovat Bond-elokuvien vakiokalustoa. Kun M kuuli romaanin lopussa Bondin raportin, hän sanoi: "Sinulla oli tuuria, että selvisit hengissä, James. En tiennytkään, että osaat lasketella."
 
"Onnistuin nipin napin pysymään pystyssä, sir", James vastasi bondmaisen itsevarmasti. "En tosin välittäisi yrittää sitä toiste."
 

Osallistu keskusteluun!