Previous slide
Next slide

13 dinosauruksiin liittyvää ”faktaa”, joihin tieteilijät eivät haluaisi uskottavan

dinosaurus
Facebook
Twitter
WhatsApp
Pinterest
Email
Tulosta
Kirjoittanut: Krista Carothers
Kun ajattelet dinosauruksia, kuvitteletko yhä valtavan, harmaan ja suomuisen pedon, joka kuoli sukupuuttoon? Valmistaudu järisyttävään yllätykseen.

Myytti: Dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon

On totta, että 65 miljoonaa vuotta sitten tapahtui joukkosukupuutto (joka luultavasti liittyy valtavaan asteroidiin, joka törmäsi Jukatanin niemimaalle Meksikossa) ja että se pyyhki maailmankartalta pois suurimman osan dinosauruslajeista. Mutta ei kaikkia.

”Nykypäivän linnut kehittyivät dinosauruksista, minkä vuoksi ne ovat dinosauruksia siinä missä Tyrannosaurs rex tai ’kolmisarvinaama’ triceratops”, sanoo paleontologi Steve Brusatte, joka on kirjoittanut kirjan The Rise and Fall of the Dinosaurs.

”Hyvä vertauskohde on lepakoissa. Lepakot ovat outoja nisäkkäitä, joille on kehittynyt siivet ja kyky lentää. Linnut taas ovat outoja dinosauruksia, joille kävi samalla tavalla.
 
American Museum of Natural History -luonnontieteen museon Richard Gilder Graduate School -koulusta filosofian tohtoriksi valmistuva Daniel Barta lisää, että nykyään elossa olevia lintulajeja (ainakin 10 000) on enemmän kuin mitään toista maalla elävää selkärankaista eläinlajia. ”Dinosaurukset elävät yhä ja voivat hyvin lintujälkeläistensä muodossa”, hän sanoo. 

Myytti: Dinosaurukset olivat suomuisia liskoja

Eivät välttämättä. ”Kiinasta on viimeisten kahden vuosikymmenen aikana löydetty tuhansia höyhenpeitteisten dinosaurusten fossiileja”, Brusatte sanoo.

Itse asiassa fossiilit osoittavat, että T-rexin serkulla nimeltä Yutyrannus oli untuvapeite (mikä ei luultavasti vähentänyt yhtään sen pelottavuutta sen saaliiden mielestä).

Höyhenet olisivat auttaneet dinosauruksia säätelemään ruumiinlämpöään, joten ne olisivat olleet erityisen hyödyllisiä pienemmille lajeille, kuten Velociraptoreille.

Jopa suurimmilla kasvinsyöjillä on saattanut olla hieman nukkaa samaan tapaan kuin elefanteilla on karvatöyhtöjä. 

Myytti: Dinosaurukset olivat vaihtolämpöisiä

Tutkijat ovat selvittäneet dinosaurusten luiden mikroskooppista rakennetta tutkimalla, että ne kasvoivat nopeasti, ja siihen pystyvät vain lintujen ja nisäkkäiden kaltaiset eläimet, joilla on nopea aineenvaihdunta ja hyvin säädelty ruumiinlämpö. Tämä selittää, miksi dinosauruksille kehittyi höyheniä lämpöeristeeksi, mutta silti ei ole aivan selvää, toimiko niiden ruumiinlämpö täsmälleen samaan tapaan kuin meillä.

”On monta tapaa olla ’tasalämpöinen’”, Barta sanoo. ”Todennäköisesti dinosaurukset eivät olleet aineenvaihdunnaltaan aivan lintujen tai nisäkkäiden kaltaisia.”

Myytti: Ne kaikki olivat harmaavihreitä

Dinosaurukset olivat itse asiassa aika värikkäitä. Ihmeellistä kyllä, paleontologit pystyvät määrittämään, minkä värisiä jotkin niistä olivat, koska he ovat löytäneet todella hyvin säilyneitä fossilisoituneita höyheniä, jotka sisältävät väriainejyväsiksi kutsuttuja rakenteita. Näihin jäi väriaineita, joiden eri muodot ja järjestykset osoittavat, minkä värisiä ne olivat.

”Tämä on yksi ihmeellisimmistä asioista, joita on tapahtunut tieteilijänurani aikana”, Brusatte sanoo. Esimerkiksi eräällä Koillis-Kiinassa eläneellä pienellä lihansyöjädinosauruksella nimeltä Sinosauropteryx oli luultavasti juovikas, ruskea häntä ja naamassa pesukarhun tapaan rosvonaamio. 

Myytti: Ne kaikki olivat valtavia

Suurimpien dinosaurusten luurangot olivat tietenkin ensimmäisiä, joihin fossiilinmetsästäjät kiinnittivät huomionsa. Mutta nyt kun paleontologit tietävät mitä etsiä, he löytävät kaikenkokoisia ja -muotoisia dinosauruksia. Pitkäkaulaiset sauropodit, kuten Dreadnoughtus schrani, saattoivat olla jopa matkustajalentokoneen kokoisia.

”Mutta monet dinosaurukset olivat pikkuruisia”, Brusatte sanoo, ”Jotkin olivat vain kyyhkysen kokoisia.” 

Myytti: Olemme löytäneet useimpien dinosauruslajien fossiileja

Tutkijat ovat tunnistaneet yli 700 sukupuuttoon kuollutta dinosauruslajia, mutta tämä on luultavasti vain pisara valtameressä. Tunnemme noin 10 000 nykyajan lentokykyistä dinosauruslajia eli lintua. Fossiileja löydetään nopeaan tahtiin, ja suunnilleen joka viikko tunnistetaan uusi dinosauruslaji. Tämä johtuu osittain siitä, että paleontologeja koulutetaan ympäri maailmaa, Brusatte sanoo, ja nämä löytävät fossiileja omasta maastaan.

”Etenkin nuoremmat naiset ja miehet Kiinan, Argentiinan ja Brasilian kaltaisissa maissa. Nämä valtavat maat kehittyvät nopeasti, avautuvat maailmalle ja kouluttavat omia tieteilijöitään uusissa yliopistoissa ja museoissa.” 

Myytti: Nisäkkäät kehittyivät dinosaurusten kuoleman jälkeen

Nisäkkäät kehittyivät kynodonteista eli matelijoista, jotka näyttivät suomuisilta rotilta ja elivät yli 200 miljoona vuotta sitten, ennen dinosauruksia. Nisäkkäät olivat monipuolistuneet pussieläinten ja istukallisten eläinten linjoiksi siihen mennessä, kun dinosaurukset viettivät loistokauttaan noin 165 miljoonaa vuotta sitten jurakaudella.

”Yksikään dinosaurusten aikaan elänyt nisäkäs ei (ainakaan tietääksemme) ollut mäyrää isompi”, Brusatte sanoo. ”Mutta melkein välittömästi sen jälkeen, kun suurin osa dinosauruksista kuoli sukupuuttoon, nisäkkäät alkoivat monipuolistua ja levitä ympäri maailmaa ja kasvaa paljon isommiksi.”

Myytti: Kaikki suuret matelijat olivat dinosauruksia

Lentävät matelijat, kuten pterosaurukset eli lentoliskot (joihin kuuluivat Pterodactylukset) ja merimatelijat, kuten joutsenliskot ja kalaliskot, eivät olleet dinosauruksia, vaikka ne elivät samaan aikaan ja kärsivät saman kohtalon joukkosukupuuton aikana 65 miljoonaa vuotta sitten. Ne liitetään yleensä yhteen dinosaurusten kanssa, vaikka ne kuuluvat omiin, erillisiin luokkiinsa. Mutta Brusatte sanoo: ”Lentäviä dinosauruksia oli kyllä olemassa: nimittäin linnut!” 

Myytti: Dinosaurukset liikkuivat todella nopeasti

”Jotkin dinosaurukset olivat nopeita, kuten raptorit, ja jotkin olivat hitaita, kuten suuret, pitkäkaulaiset dinosaurukset”, Brusatte sanoo. Tuore tutkimus osoitti, että Tyrannosaurus ei todennäköisesti edennyt paljonkaan nopeammin kuin hölkkäävä ihminen johtuen paineesta, jonka juokseminen olisi aiheuttanut sen massiivisille jalkaterän luille. 

Myytti: Tyrannosaurus seisoi pystyssä kuin Godzilla

Ehei – alkujaan museot rakensivat monet T-rexin luurankomallit seisovaan asentoon häntä
maassa, mutta tutkijat ovat tietäneet 1960-luvulta lähtien, että niiden on itse asiassa täytynyt pitää vartaloitaan vaakatasossa kuin valtavaa keinulautaa. Jostain syystä viesti ei leviä yleisön joukossa: Kun eräs Cornellin paleontologi pyysi opiskelijoita piirtämään kuvan Tyrannosauruksesta, useimmat piirsivät sen pystyyn.

”Uskon, että populaarikulttuurilta menee yleensä pitkä aika päästä ajankohtaisen tieteellisen ajattelun tasolle”, Barta sanoo. ”Silloinkin, kun päivitetyt kuvat tulevat julki, vanhentuneet kuvat pysyvät yhä pinnalla ja leviävät uusien rinnalla.”

Totta, EI myytti: Tyrannosaurus oli hurja saalistaja

Suosittu teoria 1990-luvulla väitti, ettei T-rex ollut yhtä hurja kuin olimme pitkään ajatelleet ja että se oli oikeastaan vain valtava haaskaeläin, joka vaelsi ympäriinsä syömässä muiden saalistajien kaatamia ruhoja. Tämä teoria on väärässä:

”Evoluutio ei tuota linja-auton kokoista eläintä, jolla on kylpyammeen kokoinen pää ja noin 50 kiskonaulaa muistuttavaa, luita murskaavaa hammasta, vain, jotta tämä eläin voisi kävellä ympäriinsä noukkimassa haaskoja”, Brusatte sanoo.

Tyrannosaurus ei varmaankaan kieltäytynyt ilmaisesta ateriasta, jos sen eteen osui tuore ruho, mutta se kykeni ehdottomasti tappamaan eläviä saaliseläimiä. Tutkijat ovat löytäneet Triceratopsin luita, joissa on jälkiä parantuneista Tyrannosauruksen puremista, mikä tarkoittaa sitä, että nämä kaksi lajia ehdottomasti taistelivat (ja että toisinaan Triceratops selvisi hengissä).

Myytti: Tyrannosaurus metsästi Stegosauruksia

Itse asiassa näiden dinosauruslajien välillä on enemmän aikaa kuin meidän ja T-rexin välillä. Stegosaurus (”harjalisko”) eli noin 150 miljoonaa vuotta sitten myöhäisellä jurakaudella, ja Tyrannosaurus kehittyi noin 67 miljoonaa vuotta sitten liitukaudella, vain pari miljoonaa vuotta ennen joukkosukupuuttoa.

Myytti: Ne olivat evoluution epäonnistunut kokeilu

”Inhoan tätä stereotyyppistä ajattelua, että dinosaurukset olivat evoluution epäonnistumisia, että ne olivat tyhmiä, hitaita ja tylsiä eläimiä, jotka vain istuivat odottamassa sukupuuttoa”, Brusatte sanoo.

”Ne olivat maailman valtiaita yli 150 miljoonan vuoden ajan!” Meidän oma lajimme, Homo sapiens, on sen sijaan ollut olemassa tähän mennessä noin 200 000 vuotta, ja ensimmäiset esi-isämme ilmestyivät vasta seitsemän miljoonaa vuotta sitten. Ei kannata myöskään unohtaa, että jos avaa ikkunan, kuulee pihalla luultavasti modernin lentodinosauruksen kutsun.

Lue lisää:

10 aavemaista kuuhun liittyvää faktaa, joita et tiennyt

22 faktaa joita et tiennyt ukkosesta

Kun sää on muuttanut historiaa – 7 historiallista tapahtumaa