Kasvikunnasta löytyy valtava määrä erilaisia hedelmiä. Minä olen kuitenkin luonnonoikku, joka ei hurmaa sokerin vaan runsaan, pehmeän rasvan avulla.
Aiemmin ravintoaineena hyljeksitty rasva on pääasiallinen syy siihen, että minusta tuli terveellinen suosikkiherkku, jota pilkotaan salaatteihin ja soseutetaan guacamoleen. Minusta saa jopa 30 grammaa rasvaa, ja niistä 20 on kertatyydyttymättömiä rasvoja, joiden on tutkittu lisäävän hyvän HDL-kolesterolin määrää ja pienentävän sydänkohtauksen riskiä. Olen myös laihdutuksen kannalta mainio valinta, sillä sisällän paljon kuituja ja pidän olon kylläisenä pitkään.
Se mikä on hyvää sydämelle ja vatsalle, tekee hyvää myös mielelle. Tutkijat huomasivat hiljattain, että yli 50-vuotiailla ihmisillä, jotka söivät minua yhden päivässä puolen vuoden ajan, kognitiiviset toiminnot paranivat. Se johtuu luultavasti sisältämästäni pigmentistä nimeltä luteiini. Vihreistä lehtivihanneksista sitä löytyy suurempia määriä, mutta tyydyttymättömät rasvani auttavat luteiinia imeytymään kehoon ja lopulta päätymään aivoihin asti. Lehtivihanneksiin täytyy lisätä oliiviöljyä saman tuloksen saavuttamiseksi.
Olen erittäin suosittu. Brasiliassa minua nautitaan soseena kondensoidun maidon ja limemehun kanssa, Indonesiassa minut vatkataan suklaapirtelön sekaan ja Marokossa minut sekoitetaan maidon, sokerin ja appelsiininkukkaveden joukkoon.
Avokado & sen mielenkiintoinen historia!
Mutta vaikka te ihmiset rakastatte minua, ette ole suinkaan ensimmäinen laji joka on himoinnut ravitsevaa hedelmälihaani. Tuhansia vuosia sitten kotiseudullani eteläisessä Meksikossa ja Keski-Amerikassa asui eläimiä, joiden ruoansulatusjärjestelmä oli tarpeeksi suuri prosessoimaan ja levittämään massiivisia siemeniäni. Näitä eläimiä kutsutaan megafaunaksi: laiskiaisia jotka saattoivat kasvaa yli kolmimetrisiksi, pienen auton kokoisia vyötiäisiä ja elefantin varhaisia sukulaisia, joilla oli valtavat syöksyhampaat. Historiantutkijat ja kasvitieteilijät eivät tiedä tarkalleen mitkä näistä napostelivat minua, mutta ne kaikki pystyivät pistelemään minut poskeensa kuin maapähkinän ja sitten levittämään siemeneni laajalle alueelle, missä niistä kasvoi uusia puita. Jos nämä eläimet eivät olisi levittäneet epätavallisen suuria siemeniäni, olisin jäänyt vain oudoksi ja hetkelliseksi poikkeukseksi hedelmien sokerisessa historiassa.
Siirrytään eteenpäin 13 000 vuoden takaiseen aikaan, jolloin ihmiset astuivat kuvaan ja metsästivät jättiläismäiset herkuttelijani sukupuuttoon. Se olisi ollut minunkin loppuni, elleivät myös ihmiset olisi huomanneet rakastavansa kasviperäistä rasvaani. Vaikka ihmisen ruoansulatusjärjestelmä ei pysty käsittelemään siementäni, kätenne pystyvät siihen, ja onnistuinkin leviämään yhä laajemmalle peukalolla varustetun Homo sapiensin ansiosta, joka söi minut ja heitteli siemeneni sinne tänne.
Maanviljelyn myötä asemani parani entisestään. Kehityin sadoiksi erilaisiksi lajikkeiksi, joita kasvatetaan tänä päivänä aina Etelä-Afrikasta Uuteen-Seelantiin ja Espanjasta Indonesiaan. Jotkut lajikkeeni ovat kananmunan kokoisia, ja niiden kuori on niin ohut että voit syödä ne kuorineen päivineen kuin omenan. Jotkut taas ovat jopa jalkapallon kokoisia. Osa lajikkeista, kuten Hass, muuttuu kypsyessään tummaksi ja pinnalta muhkuraiseksi, kun toiset taas ovat kypsinä vihreitä ja sileitä.
Jos ostat minut raakana, voit laittaa minut paperipussiin muutamaksi päiväksi nopeuttaaksesi kypsymistä, sillä eritän kaasua nimeltä etyleeni joka edistää sitä. Omenan tai banaanin lisääminen pussiin tehostaa prosessia vielä entisestään. Voit testata kypsyyteni painamalla kevyesti pintaani: jos se antaa periksi, olen luultavasti valmis syötäväksi tai laitettavaksi jääkaappiin, missä kypsymisprosessi hidastuu.
Lue lisää:
15 ruokaa, joiden avulla saat todistetusti litteämmän vatsan
