Sylillinen pöpöjä

Sylillinen pöpöjä

Luo: 10/19/2009 - 02:55

Vanhemmat käyvät loputtomalta tuntuvaa taistelua nuhaa, yskää ja mahatautipöpöjä vastaan. Pahimpia taudinkantajia ovat heidän omat lapsensa.

Fiona Digges pikku pöpöpesiensä Darcyn ja Jasminen kanssa.
Kuva: 
Ian Waldie

VAROITUS: Kosketus lapsiin voi vaarantaaterveytesi.

Kahden pikkulapsen äiti, 37-vuotias Fiona Digges oli aloittamassa parin päivän kuluttua uudessa työpaikassa, kun hän joutui ambulanssilla sairaalaan saatuaan lapsiltaan oksennustautitartunnan. ”Oli yö, ja olin todella sairas, joten soitin lopulta ambulanssin”, Digges sanoo. ”Jo matkalla sairaalaan minut laitettiin tiputukseen ja sain lisähappea.” Diagnoosina oli raju gastroenteriitti eli maha-suolitulehdus.

Australian Sydneyssä asuvan Fionan lapset ovat päivähoidossa kolmena päivänä viikossa, ja hän saa heiltä tuon tuosta tartunnan. Hän myös saa taudit poikkeuksetta hyvin rajuina, kun taas kolmivuotias Jasmine ja lähes kaksivuotias Darcy toipuvat parissa päivässä. Viimeisimmästä tartunnastaan toipumiseen Fionalla meni kymmenen päivää.

”Saan kaikki taudit, jotka lapsillani on, mutta moninkertaisesti voimakkaampina”, Fiona sanoo. ”Lapsilla saattaa olla vain vähän nuhaa, mutta minä saan hirveän flunssan ja joudun makaamaan sängyssä. Tai sitten lapset oksentavat kerran, ja minä saan rajun maha-suolitulehduksen.”

Lapsille voisi oikeastaan ripustaa kaulaan kyltin, jossa lukee isolla ’terveysvaara’. Jatkuvassa heräilyssä ja vanhemmuuden ja työelämän yhdistämisessä olisi jo tarpeeksi haastetta. Pikkulasten vanhempien taakkaa kasvattaa kuitenkin entisestään se, että he sairastavat useammin kuin muutoin samoissa olosuhteissa elävät lapsettomat aikuiset.

”Kutsun joskus leikilläni lapsia pieniksi bioterroristeiksi”, sanoo lastentautiopin professori Robert Booy Sydneyn yliopistosta. Booy työskentelee myös tutkimusjohtajana australialaisessa lastentautien rokotteisiin keskittyvässä tutkimuslaitoksessa. ”Taudinkantajina lapset ovat suorastaan vaarallisia. Aikuisella, joka ei elä lasten kanssa, on ainakin kolmanneksen pienempi riski sairastua erilaisiin tartuntatauteihin.”

Lapset saavat herkästi tartuntoja, koska heidän vastustuskykynsä on vielä heikko. Kun jokin pöpö on liikkeellä, se tarttuu siis todennäköisimmin lapseen, joka sitten levittää tautia läheisilleen. Immuunivaste eli elimistön tapa reagoida kohtaamaansa antigeeniin tai taudinaiheuttajaan kehittyy sitä mukaa kuin elimistö joutuu tunkeutujia kohtaamaan.

”Lopulta lapselle kehittyy immuunivaste”, sanoo kansanterveystieteen apulaisprofessori Michael Baker uusiseelantilaisesta Otagon yliopistosta. ”Siihen saakka hän sairastuu helposti hengitystietulehduksiin, ripulitauteihin ja ihotulehduksiin.”

Virustartunnan saaneella lapsella on korkea viruskuorma, eli hän erittää suuria määriä virusta, usein pitkän aikaa. ”Virus saattaa pysytellä lapsen elimistössä noin kymmenen päivää, kun taas hänen altistuttuaan samalle virukselle myöhemmin se häviää noin viidessä päivässä”, hän sanoo.

Immuniteetti eli vastustuskyky ei ole ominaisuus, joka ihmisellä joko on tai ei ole – eri ihmisillä on eri vahvuinen immuniteetti eri taudinaiheuttajia vastaan. ”Jos yhtäkkiä altistuu suurelle määrälle jotakin tartunnanaiheuttajaa, elimistö ei välttämättä pysty pitämään puoliaan”, Baker sanoo.

Tilannetta mutkistaa entisestään se, että jotkin virukset, kuten influenssa, muuttuvat mutaation vaikutuksesta, eli niille saattaa olla immuuni jonkin aikaa muttei loppuelämäänsä. ”Influenssa muuttuu joka vuosi”, Robert Booy sanoo. ”Viiden tai kymmenen vuoden kuluttua edellisestä sairastumisesta sille voi siis taas olla altis.”

Vaikka nuorella aikuisella immuniteetti on voimakkaimmillaan, hän voi silti saada lapsiltaan tartuntoja.

Pikkulasten siisteystavoilla on myös merkittävä vaikutus suolistotulehdusten ja alkueläimien aiheuttamien suolistotautien kuten giardiaasin ja kryptosporidioosin leviämiseen. ”Päiväkodeissa ja kouluissa lapset ovat paljon lähikontaktissa toisiinsa, ja kädet saattavat jäädä vessakäynnin jälkeen pesemättä”, Baker sanoo. ”Suolistotulehduksia on eniten alle viisivuotiailla lapsilla ja 20–39-vuotiailla aikuisilla, jotka usein ovat alle viisivuotiaiden vanhempia.”

Baker tutkii parhaillaan influenssatartuntaa edistäviä riskitekijöitä, etenkin asuinolojen vaikutusta tartunta-alttiuteen. Tutkimuksessa on jo selvinnyt, että pikkulapset ovat usein syypäitä tautien leviämiseen. ”Havaitsimme, että muuten samoissa oloissa eläviin mutta lapsettomiin aikuisiin verrattuna lapsiperheessä elävillä oli 50 prosenttia suurempi riski joutua sairaalahoitoon influenssan ja keuhkokuumeen vuoksi. Heillä on myös merkittävästi suurempi riski joutua sairaalaan vaikean hengitystietulehduksen vuoksi”, hän sanoo. ”Oli odottamatonta, että lapsilla on aikuisten sairastumiseen niin suuri vaikutus.”

Vanhemmat kyllä tietävät, miten helposti pöpöt leviävät. Nelikymppinen uusiseelantilainen koruseppä Greg Holland ja hänen vaimonsa Tara alkavat syödä vitamiineja heti, kun heidän alle kouluikäiset lapsensa Louis ja Maia sairastuvat. ”Me saamme yleensä samat taudit”, sanoo luokanopettajana työskentelevä Tara. ”Niitä tavallisia vaivoja, nuhaa, yskää ja mahatautia. Koko perhe sairastuu, koska lapset yskivät muita päin.”

Tartuntatautien leviämistä tutkivan Paula Spokesin mukaan pikkulasten vanhemmat eivät varsinaisesti ole alttiimpia sairastumaan, he vain joutuvat enemmän tekemisiin infektioiden kanssa.

Sheree McDougall ja hänen miehensä Andrew sanovat sairastaneensa tartuntatauteja paljon useammin neljän tyttärensä syntymän jälkeen. Pariskunnan tyttäristä nuorin on pikkuvauva ja vanhin viisivuotias. ”Meillä on ollut yskää ja flunssaa, silmätulehduksia ja täitä”, 26-vuotias Sheree sanoo. ”Kamalinta on kuitenkin vatsatauti. Saamme ripuli- tai oksennustaudin ainakin kolmesti vuodessa.”

Sheree ryhtyi reilu vuosi sitten perhepäivähoitajaksi, mikä entisestään kasvattaa perheen tartuntariskiä. ”Osa hoitolapsista käy jo esikoulua tai koulua, joten nyt meillä on kotona koko valikoima pöpöjä.”

Hän yrittää estää tartuntojen leviämisen monin keinoin: lasten on pestävä säännöllisesti kätensä, ja Sheree pesee ahkerasti vessoja ja pyyhkii ovenkahvoja. ”Olen sanonut lapsille, ettei heidän kannata pussata toisiaan, ja yritän vahtia, etteivät he joisi samasta mukista, mutta tässä hommassa saisi olla silmät selässäkin.”

”Käsienpesu on yksi tehokkaimmista keinoista estää tautien leviäminen”, sanoo Spokes. ”Käsiä on kuitenkin pestävä saippualla juoksevan veden alla noin kymmenen sekunnin ajan, jotta pesu tehoaisi.”

Moni tauti, etenkin ruuansulatuskanavaan liittyvä, voi tarttua jo ennen kuin kantajalla on mitään oireita, joten hygieniasta on huolehdittava aina, ei vain perheenjäsenen sairastaessa. ”Koulussa opetetaan siisteystavoille, mutta vielä tärkeämpää on se, mitä lapset oppivat kotona”, Paula Spokes sanoo.

Onko lastensaannista siis tautien suhteen vain haittaa? Riippuu viruksesta. Toistuva altistuminen vesirokkovirukselle voi voimistaa aikuisen immuniteettiä niin, ettei hän myöhemmin sairastu saman viruksen aiheuttamaan vyöruusuun. Vesirokko pitää kuitenkin olla sairastettu lapsena. ”Riski sairastua vyöruusuun kohoaa jo, kun ihminen on täyttänyt 20, mutta lisääntyy voimakkaasti vanhemmiten”, Robert Booy sanoo. ”Jos siihen sairastuu vanhana, tauti on tuskallinen: voimakas hermosärky saattaa saada potilaan itsetuhon partaalle. Eli siinä mielessä lasten aiheuttamasta vesirokkoaltistuksesta voi olla hyötyä.” Jos vesirokkoa ei ole sairastanut lapsena, sen voi aikuisena saada hyvin voimakkaana. ”Aikuisilla myös esiintyy vesirokon jälkitautina keuhkokuumetta”, Booy sanoo.

Huolimatta niistä lukuisista nuhakuumeista, mahataudeista, kurkkukivuista ja viruksista, jotka Fiona Digges on pesueeltaan saanut, vesirokkoa hänellä ei vielä ole ollut. ”Olin varma, että olisin jo tähän mennessä sairastanut sen”, hän sanoo, ”mutta se ei ole tarttunut keneenkään meistä.”

Siinäpä mukavaa yhteistä odotettavaa koko perheelle.

Osallistu keskusteluun!