Madeira, satujen saari

Luo: 09/25/2017 - 15:57

Madeiran sää voi olla epävakainen, mutta saaren kauniit maisemat ja leppoisa tunnelma eivät jätä matkailijaa kylmäksi. Se käy ilmi päiväkirjasta, jota toimittajamme piti käydessään saarella keväällä 2016.

Madeira
Monte-vuorelle vievästä kabiinihissistä avautuu hieno näkymä Funchalin kaupunkiin.
Kuva: 
Ilkka Virtanen


Tiistai 29.3.2016

ILMOITUS, SISÄLTÖ JATKUU ALLA
ILMOITUS PÄÄTTYY

Atlantin valtameri kimmelsi vasemmalla puolella ja vuoren rinne oikealla puolella, kun koneemme laskeutui Madeiran lentokentälle. Laskeutuminen sujui ongelmitta. Totta tai tarua, mutta olin kuullut, että Santa Cruzin kapealle kentälle voivat laskeutua vain erityiskoulutuksen saaneet pilotit.

Matka Madeiralle oli ollut rankka. Nelihenkinen seurueemme lähti Helsinki-Vantaalta aamuyöllä noin kello 5, ja matkaan sisältyi lisäksi koneen vaihto Portugalin Lissabonissa. Laskeuduimme Santa Cruziin puolen päivän maissa paikallista aikaa yhdeksän tunnin matkustamisen jälkeen.

Sää oli vuodenaikaan nähden yllättävän viileä, lämpötila noin 15 astetta, kun hyppäsimme taksiin ja matkustimme tihkusateessa saaren pääkaupungin Funchalin itäpuolella olevaan hotelliimme Dom Pedro Garajauhin. Reilun varttitunnin taksimatka maksoi 20 euroa.

Iltapäivän vietimme tutustuen hotelliimme ja Garajaun taajaman palveluihin. Teimme myös kävelyretken hotellimme läheisyydessä olevalle Jeesus-patsaalle, joka seisoi kalliojyrkänteen päällä katse suunnattuna alapuolella vellovalle Atlantille. Patsaan juurelta avautui näkymä lännessä noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Funchalin kaupunkiin, jonka satamassa komeili iso risteilylaiva.

Illalla poikkesimme vaatimattomaan lähiravintolaan syömään muun muassa Madeiralle tyypillistä tomaattisipulikeittoa ja naudanpihviä, jonka päällä oli paistettua kananmunaa. Neljän hengen ateria ruokajuomineen maksoi alle 50 euroa. Totesimme ravintolasyömisen olevan Madeiralla noin puolet Suomen hintatasosta.
 

Keskiviikko 30.3.

Seuraavana päivänä lähdimme paikallisbussilla Funchalin kaupunkiin. Bussin reitti kiemurteli jylhää meren rantaa myötäilevää mutkaista tietä, josta avautui hieno näkymä merelle ja lännessä sijaitsevaan Funchaliin, Alle puoli tuntia kestävän bussimatkan hinta oli 2,2 euroa henkilöltä eli kohtuuhintaista.

Funchal on yli 100 000 asukkaan värikäs merenrantakaupunki, joka sijaitsee mereen viettävällä vuoren rinteellä. Kävelimme kaupungilla ja tutustuimme sen puistoihin, joita koristivat hienot puut ja kukkaistutukset. Poikkesimme myös rannan läheisyydessä olevassa hienossa art deco –tyylisessä kauppahallissa.

Elämänmeno Funchalissa tuntui leppoisalta. Kaupungissa näkyi jonkin verran matkailijoita ja eurooppalaisia talviasukkaita, joista useimmat näkyivät olevan eläkeiässä.

Söimme keskustan pienessä kuppilassa mustahuotrakalaa eli espadaa, joka on hyvin yleinen madeiralainen ruoka. Löysimme sen jälkeen kauppahallin ja rannan väliin sijoittuvan valokuvauksellisen Santa Maria -kadun, jonka ympäristössä olisi ollut runsaasti valinnanvaraa ravintoloista.

Iltapäivällä Madeiran sää näytti jälleen oikullisuutensa, kun tuuli yltyi myrskyksi, joka pudotti aurinkopaneeleja talojen katoilta. Myöhemmin illalla luin uutisista, että Santa Cruzin lentokenttä oli toistaiseksi suljettu myrskyn vuoksi. Sitä tapahtuu tuon tuosta.
 

Torstai 31.3.

Torstaiaamuna kuittasin käyttöömme vuokra-auton kolmeksi päiväksi, uudenkarhean Renault Clion, jolla lähdimme tutustumaan laajemmin Madeiran saareen Funchalin länsipuolelle. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Capo Giraon näköalapaikka meren rannalla pystysuoran jyrkänteen päällä lähes 600 metrin korkeudessa. Paikalle on muutamia vuosia sitten asennettu lasipohjainen näköalatasanne, josta on huikea näkymä alhaalla kuohuvaan mereen.

Gapo Giraon näköalapaikalta voi ihailla Atlanttia ja taustalla siintävää Funchalin kaupunkia.
Kuva: Ilkka Virtanen

Ajoimme sitten edelleen länteen ja pysähdyimme lounaalle Ponta do Sol -nimiseen pieneen rantakaupunkiin. Rannalla oli mukava istuskella, kun aurinko lämmitti.  Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa yhä kapenevaa tietä pitkin saaren läntisimpään pisteeseen Ponta do Pargoon. Maisema siellä oli karun kaunis, viileän Atlantin karaisema. Oli huikeaa ajatella, että valtameren toisella puolella on Amerikka.

Poikkesimme Ponta do Pargon tunnelmallisessa teehuoneessa, ja ajoimme sitten alle puolen tunnin matkan päässä saaren luoteiskulmassa olevan Porto Monizin rantakaupungin kautta jatkaen sieltä itään.

Luonnonmerivesialtaistaan tunnetun kaupungin itäpuolella pysähdyimme ihailemaan rantatien yläpuolella kohoavia jylhiä kallioita ja niiltä laskevia vesiputouksia. Palasimme sitten Sao Vicenten ja Ribeira Bravan kautta saaren keskivaiheilta etelään ja Funchalin kautta Garajauhin.

Perjantai 1.4.

Toisena autoilupäivänä suuntasimme matkamme saaren sisäosiin, Funchalista pohjoiseen. Ajoimme kapeaa mutkittelevaa tietä, joka kohosi jyrkästi kohti saaren keskiosan ylänköjä. Eteemme avautuva näkymä muistutti Jurassic Park -elokuvan maisemaa, jossa dinosaurukset mylvivät vihreällä ja vuoristoisella saarella.

Jyrkän vuorenrinteen seinämällä kiemurteleva tie ei sovi heikkohermoiselle. Onneksi vastaantulijoita oli aamutuimaan harvakseltaan. Aikamme vuoristotietä ajettuamme saavuimme vuoren huipulla sijaitsevalle Eira do Serradon näköalapaikalle, josta avautui hienot näkymät Madeiran jylhiin vihreisiin maisemiin ja tuhat metriä alapuolella sijaitsevaan Curral das Freirasiin eli Nunnien laaksoon. Seuraava kohteemme olikin Nunnien laakso ja sen pohjalla oleva pieni kylä, josta löytyi yllättävän hyvä ravintola. Minä söin tutun ja turvallisen pippuripihvin, joka oli taivaallisen hyvä. Muu seurue nautti paikallista lihavarrasta eli espetadaa.

Kylässä seurueemme pääsi myös maistamaan paikallisia alkoholijuomia, muun muassa sitruspohjaista ponchaa, kastanjalikööriä, madeira-viiniä, brändiä ja rommia.

Jatkoimme kylläisinä matkaamme saaren länsiosassa sijaitsevaan Santo António Da Serraan, joka oli unelias ja lähes hylätyn oloinen kylä. Paikan mielenkiintoisin nähtävyys oli puisto, jossa oli mielenkiintoisia kasveja ja aitauksissa kotieläimiä, muun muassa peuroja ja riikinkukkoja. Kylän laitamilla on myös pari golfkenttää ja niiden yhteydessä pieniä viihtyisiä hotelleja.
 

Lauantai 2.4.

Kolmantena autoilupäivänä lähdimme tutustumaan saaren itäosiin. Santa Cruzin lentokenttäkaupungin erikoisuus on kiitoradan alitse kulkeva rantatie. Santa Cruzissa oli oikeaa lomakaupungin tunnelmaa. Kävelimme rannalla ja poikkesimme kalahallissa ihmettelemässä eksoottista kalavalikoimaa.

Pitkänomainen huotrakala eli spada on suosittu ruokakala.
Kuva: Ilkka Virtanen

Jatkoimme saaren itärantaa pohjoiseen Machicoon, jossa tutustuimme kaupungin koristeelliseen katedraaliin ja uimarantaan. Vesi oli mielestämme liian kylmää uintia varten, mutta rantavedessä pulikoivat nuoret olivat toista mieltä. Machicossa nautimme tyypillistä madeiralaista välipalaa, voileipää, jossa oli lisukkeena naudanlihaa.

Sen jälkeen poikkesimme Canicalin kalastajakylässä, jossa on lukuisten kalastajaveneiden lisäksi muun muassa valasmuseo. Sadekuuron iskettyä tyydyimme vain katsomaan kylää auton ikkunasta ja jatkoimme sitten matkaa saaren koillisrannalla olevaan Santanan kaupunkiin, joka on tunnettu olkikattoisista taloistaan ja Madeiran historiaa ja kulttuuria esittelevästä teemapuistostaan.

Näimme Santanassa vain muutaman turisteja varten rakennetun olkikattoisen mökin, joissa myytiin turistirihkamaa. Poikkesimme nopeasti myös teemapuistossa, jossa esiteltiin madeiralaista elämänmenoa ja muun muassa madeira-viinin valmistusta.

Illalla ajoimme Funchalin keskustassa olevaan Almirante-ravintolaan kuuntelemaan portugalilaista fado-musiikkia. Musiikki oli hyvää, ruoka maistui ja ilta oli mitä tunnelmallisin.

Kolmen autoilupäivän jälkeen palautin vuokra-automme, joka oli kuljettanut seuruettamme Madeiran mutkaisilla mäkisillä teillä luotettavasti ja mukavasti. Auto ei sammunut kertaakaan, vaikka kaltevuudet saaren pienillä teillä olivat niin jyrkkiä, etten ollut sellaisia aiemmin missään tavannut.

Auton vuokra kolmelta päivältä oli 126 euroa, mitä voi pitää kohtuullisena hintana. Bensiini oli samoissa hinnoissa kuin Suomessa.


Sunnuntai 3.4.

Sunnuntaina matkustimme jälleen Funchaliin, tällä kertaa bussilla. Hyppäsimme keskustassa rannan tuntumassa kabiinihissiin ja lähdimme nousemaan kaupungin yläpuolella kohoavalle Monten vuorelle. Hissistä avautui hieno näkymä Funchalin kaupunkiin.

Monten vuorella oli runsaasti mielenkiintoista nähtävää. Siellä on hieno trooppinen puutarha ja palatsi, jossa Itävalta-Unkarin viimeisin keisari vietti maanpakolaisena elämänsä viimeiset vuodet kunnes hänet siunattiin haudan lepoon vuorella olevassa kirkossa vuonna 1922.

Vuorireissun jälkeen kävimme vielä lyhyellä risteilyllä Kolumbuksen laivaa Santa Mariaa muistuttavalla puulaivalla. Näimme delfiinejä ja saimme jälleen kuunnella fadomusiikkia ja purjeiden lepatusta, kun laiva palasi tuulen voimalla takaisin satamaan. Illalla poikkesimme viihtyisässä ravintolassa Santa Maria –ravintolakadulla. Tällä kertaa maistelin grillattua mustekalaa, joka oli oikein hyvä valinta.

Risteilylaivalta voi nähdä delfiinejä ja ihailla Funchalin kaupunkia, jonka taustalla kohoavat vuorenhuiput peittyvät usein pilvien taakse.
Kuva: Ilkka Virtanen

Neljän hengen ateria alkuruokineen, pääruokineen, jälkiruokineen ja viineineen maksoi 72 euroa, joten edullista oli. Taksi takaisin hotellille maksoi 18 euroa.


Maanantai 4.4.

Kotiinpaluuta edeltävänä päivänä matkustimme jälleen bussilla Funchalin keskustaan tekemään tuliaisostoksia. Parhaat ostospaikat löytyivät keskustan länsipuolella olevasta isosta ja modernista La Vie –ostoskeskuksesta.

Ostosten tekeminen Madeiralla on helppoa, koska saari kuuluu Portugaliin, jossa on käytössä eurot.

Funchal näytti parhaat puolensa, kun sää oli kesäisen aurinkoinen. Kävelimme kaupungilla, joka koristautui muutama päivä myöhemmin alkavaa kukkafestivaalia varten.


Tiistai 5.4.

Palasimme kotiin. Matka oli onnistunut, vaikka sää oli vaihteleva ja välillä turhankin viileä. Madeira on hieno saari, jota voi lämpimästi suositella kauniista maisemista ja rauhallisesta elämänmenosta pitävälle matkailijalle.

Madeiralle menevän kannattaa vuokrata sieltä auto, koska vain siten pääsee kunnolla tutustumaan saaren monipuolisiin maisemiin ja nähtävyyksiin.     










 

Osallistu keskusteluun!