Näin vältät veritulpan | Valitut Palat

Näin vältät veritulpan

Luo: 10/10/2018 - 12:54

Verisuonitukos voi tulla kenelle tahansa. Hyvä uutinen on, että sen ehkäiseminen on mahdollista.

veritulppa
Kuva: 
Getty Images
ILMOITUS, SISÄLTÖ JATKUU ALLA
ILMOITUS PÄÄTTYY

Veritulppa yllätti 40-vuotiaan Nicole Oskatorin täydellisesti. Vuosi sitten kolmen lapsen äiti Bottropista, Saksasta, oli tekemässä ruokaa, kun äkisti hänen oikean pohkeensa sisäsivuun alkoi sattua. ”Minulla oli jo sydänongelmia, jotka joskus ilmenivät kipuina jaloissa. Sen takia ajattelin ensiksi, että sydän on taas ongelmana”, Oskator muistelee.

Mutta kun Oskator huomasi patin jalassaan, hän meni perhelääkärin puheille. Lääkäri lähetti hänet saman tien verisuonisairauksiin erikoistuneelle poliklinikalle. Muut lääkärit olivat kuitenkin sitä mieltä, että kaikki oli hyvin, ja lähettivät potilaan kotiin. Kipu yltyi kovemmaksi. Kun Oskator sitten viikkoa myöhemmin heräsi jalka sinisenä, palasi hän sairaalaan. Tällä kertaa diagnoosi löytyi: veritulppa!

Veritulppa syntyy, kun niin kutsutut verihiutaleet takertuvat yhteen ja muiden veren osien kanssa muodostavat hyytymän. Yleisimmin hyytymä tapahtuu jalan verisuonissa. Hyytymä, jota kutsutaan myös verisuonitukokseksi, kaventaa verisuonta tai tukkii sen kokonaan. Tilanteesta tulee hengenvaarallinen, jos irtautunut tulppa kulkee verenkierron mukana keuhkoihin ja tukkii hapenottoon välttämättömiä verisuonia. Arvioiden mukaan Suomessa veritulppaan sairastuu vuosittain 5 000–10 000 ihmistä).

Veritulppa: tulkitse oireet oikein

On tähdellistä osata tulkita oireet oikein, vaikkei se aina ole helppoa. ”Kaikki pohjekipu ei välttämättä viittaa veritulppaan”, selittää lääketieteen tohtori Jutta Schimmelpfennig Saksan verisuonitautien yhdistyksestä (sak. Deutschen Gesellschaft für Phlebologie). 

Usein kivut reisissä, säärien tunnottomuus ja jalkojen kihelmöinti johtuvat selkäongelmista. Näin oletti myös Nicole Oskator. Verenpurkauma, lihassärky tai venähtänyt lihas voi myös olla kivun lähteenä. ”Veritulpalle tyypillistä on tylsä, pysyvä kipu pohkeessa tai koko jalassa sekä lihasjännitys tai -turvotus, joka ei laske istuessakaan tai silloin, kun jalkaa pidetään koholla”, kertoo Schimmelpfennig.

Muita tyypillisiä varoitusmerkkejä ovat punakka, sinertävä tai helakka iho tulpan alueella. Jos oireet pahenevat kuten Oskatorilla, Schimmelpfennig neuvoo hakeutumaan mahdollisimman pian lääkäriin. Lääkäri voi antaa verta ohentavan ruiskeen ennen kuin lähettää potilaan erikoislääkärille tai suoraan sairaalaan.

Veritulpan ensihoidossa käytetään esimerkiksi hepariinia, joka hidastaa veren hyytymistä. ”Uudelleensairastumisen riski on suurimmillaan ensimmäisten viikkojen aikana. Siksi potilaan tuleekin ottaa verenohentajia 3–6 viikkoa tulpan jälkeenkin”, neuvoo professori Christoph Kalka, Saksan verisuoniyhdistyksen (Deutsche Gefäßliga) puheenjohtaja. Toipumisaikana kannattaa käyttää kompressiosukkia, sillä ne painavat verisuonia yhteen ja tukevat sydämen verenkiertoa.

Arvioi riskit oikein

Aiempi veritulppa lisää riskiä sairastua uudelleen. Riskitekijöitä ovat myös ylipaino, perinnölliset hyytymishäiriöt, pitkään paikoillaan istuminen, vähentynyt liikkuvuus, korkea ikä ja liikarasittuminen sellaisissa liikuntalajeissa kuin patikointi, vuorikiipeily ja hiihtäminen.

Veritulpat eivät ole pelkästään ikäihmisten ongelma. Vaiva voi kohdata myös nuorta, joka ei pysty liikkumaan normaalisti esimerkiksi urheiluvamman tai leikkauksen jälkeen - erityisesti jos verenohentajat jätetään pois liian aikaisin. ”Jopa äkillinen, kuumeileva tulehdus saattaa aiheuttaa tukoksen, jos vuodelepoon joutuu muutamaksi päiväksi eikä muista juoda tarpeeksi vettä”, varoittaa Kalka.

Naisten kannattaa myös pohtia ehkäisypillerien käyttöä. ”Erityisesti niin sanotuissa kolmannen polven yhdistelmäehkäisypillereissä on korkea estrogeenitaso ja tiettyjä keltarauhashormoneja”, sanoo Schimmelpfennig. Erityisesti ylipainoisten, tupakoivien naisten tulisi asiantuntijoiden mukaan välttää pillereitä.

Raskaana olevilla naisilla on myös kohonnut tukosriski, sillä veren hyytyminen lisääntyy ennen synnytystä. ”Tämän vuoksi verisuonitukos voi sattua samaan aikaan raskauden kanssa. Riski on korkeimmillaan kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen”, sanoo Schimmelpfennig.

Tunne perhehistoria

Perintötekijöilläkin on osansa. Jos sukulaisellasi on ollut veritulppa, sinunkin riskisi sairastua lisääntyy. Näin sanoo myös Gundula Schmidt-Graute, matkaopas Berliinistä. ”Koska äitini oli saanut veritulpan synnytyksen jälkeen, olin erityisen varovainen, kun tulin raskaaksi”, hän kertoo. Ensimmäisen lapsensa kohdalla hän koki painetta oikeassa jalassaan vasta raskauden viimeisellä kolmanneksella. Toisen lapsen aikana vaiva oli selvästi siirtynyt jo molempiin jalkoihin.

Lisäksi hänelle kehittyi suonikohjuja. ”Aloin pitää kompressiosukkahousuja, ja sain hepariinia sekä ennen että jälkeen synnytyksen”, sanoo nykyisin 52-vuotias Schmidt-Graute. Kun hänen tyttärensä oli 18 kuukauden ikäinen, hän poistatti suonikohjut.

”Suonikohjut eivät automaattisesti lisää verisuonitukoksen riskiä”, Schimmelpfennig sanoo. Siitä huolimatta pitkäkestoista paikoillaan istumista tulisi välttää. ”Hidastunut verenkierto kohjun alueella voi aiheuttaa hyytymistä verisuonten pinnalla ja johtaa verisuonen tulehtumiseen. Se taas voi lopulta johtaa veritulppaan tai keuhkoemboliaan.” Schimmelpfennig neuvookin tarkkailemaan suonikohjuja ja tarpeen vaatiessa poistattamaan ne.

Pidä verenkierto kurissa sukilla

Kompressiosukkia ei käytetä ainoastaan veritulpan hoitoon vaan myös sen ehkäisemiseen. Huomaa kuitenkin, että kaupoissa myytävät tukisukat sopivat vain niille, joilla on vielä terveet verisuonet: ne tarjoavat vain kevyttä tukea ja koska ne estävät lähinnä jalkojen väsymistä, ne on tarkoitettu paljon istumaan tai seisomaan joutuville ihmisille.

Lääkinnällisissä hoitosukissa on vahvempi puristus. Lääkäri määrää hoitosukat taudin mukaisesti. Eniten tukea kohdistetaan jalan ja nilkan alueelle, siitä ylöspäin puristus hellittää. Hoitosukat tukevat verenkierron kannalta tärkeitä nilkkaniveltä ja pohjelihaksia. Ne on tarkoitettu ihmisille, joilla on suonikohjuja, joilla on jo ollut veritulppa tai jotka kärsivät lymfedeemasta tai verisuonitulehduksesta.

”Vanhanaikaisilla mummin kumisukilla ei ole mitään tekemistä nykyisin saatavilla olevien tukisukkien kanssa”, sanoo Sascha Beljanski, joka työskentelee kompressioterapia- ja ortopedisiä apuvälineitä valmistavassa Eurocom-yrityksessä. Sukkia on saatavilla polvi- ja reisimittaisina sekä sukkahousuina. Lääkärin määräämistä hoitosukista on mahdollista saada tiettyyn summaan asti lääkekorvauksia.

Sukan saaminen jalkaan voi olla hankalaa, joten pyydä apua perheenjäseneltä tai pyydä lääkäriä näyttämään, miten sukka puetaan. Tukisukkia myyvät erikoiskaupat voivat myös auttaa demonstroimaan sukan käyttöä. Varmista, ettei materiaali nipistä ihoa, sillä iho voi sen seurauksena turvota.

Liiku enemmän

Paraskaan tukisukka ei korvaa säännöllistä liikuntaa. Jos istut paljon – töissä, autossa tai muuten vain neljän seinän sisällä – jalkojen niveliä tulee liikuttaa tarpeeksi. Se aktivoi pohjelihaksia ja helpottaa verenkiertoa sydämeen. Käytä portaita hissin sijaan, ja polje lyhyet matkan pyörällä autoilun sijaan. 

Riittävä nesteytys on luonnollisesti tärkeä osa veritulpan ehkäisyssä. Juo ainakin kaksi litraa vettä, yrttiteetä tai vichyä päivässä. Se on tähdellistä erityisesti vuodelevossa oleville potilaille ja rankasti urheileville.

Nicole Oskator selvisi veritulpasta ilman pysyviä vahinkoja. Nykyään hän keskittyy ehkäisemään toisen tukoksen mahdollisuutta. Hän harrastaa säännöllisesti liikuntaa ja kävelee paljon, sillä hän joutuu viikon aikana istumaan paljon. Pitkille lento- tai automatkoille Oskator ottaa mukaan lentosukat. ”Varmuuden vuoksi”, hän sanoo.  

Lue lisää: 

Kuinka paljon vettä pitäisi oikeasti juoda

Hyvä ja paha rasvakudos

Keuhkoahtaumataudin riskitekijät ja hoitokeinot

DC:Creator: 
Readers Digest Valitut Palat

Osallistu keskusteluun!